Piipun pöhinät

Viime viikolla kirjoittelin kuinka ensitulet paloivat ulkotulen muodossa leivinuunissa ja elättelin toiveita, että oikea tuli saataisiin pesään nuohoojan vierailun jälkeen.

En tiedä, olisiko sitä elämä kovin yksitoikkoista ja tylsää, jos edes joskus joku menisi silleen niin kun sinne päin edes kun strömsöössä?

Arvaattekin varmaan jo mitä tapahtui? Piippu oli ihan tuhannen tukossa. Näin jälkeen päin ajateltuna olisihan tuo pitänyt arvata, kun leivinuunin pelti oli niin totaalisen jumissa remonttia aloitellessa, että isäntä joutui sen puoliväkivallalla tuolta piipusta irroittamaan. Eikä ihme, sen verran miehekäs määrä tavaraa piipussa majaili, että paino oli pellin päällä varmasti aikamoinen.

Mitäs sitten? Sitäs sitten, että vintiltä reikä piippuun ja moskat ulos piipusta. Onneksi nuohoojamme on niin ammattilainen, että osasi lähes tiilen tarkkuudella näyttää kohdan, josta tukkeuma alkoi. Kuvassa tavaraa on imetty piipusta jo puolenmetrin verran.

Piippuun oli pudonnut pari, kolme tiiltä ja hirveä määrä tuhkan sekaista hiekkaa. Linnunpesää ei sen sijaan löytynyt.  Tavaraa tuli hormista melkein kottikärryllinen, että ihan ei olisi heti leivinuuni lähtenyt vetämään.

Moskat on poissa ja aika tilkitä reikä. Kumpikaan meistä ei tietenkään ole muurannut ikinä mitään sillälailla oikeasti. Sinne ne tiilet vaan piippuun takaisin päätyivät. Minulla tosin ei ole tässä kakku-touhussa osaa, eikä arpaa muuta kun valokuvaajana.

Piisisen Jorma on kuulemma tv:ssä joskus tehnyt näin :)

Ei sitten laitettu tulia vieläkään pesään... Odotellaan, ehkä se joulukinkku vielä tuonne pääsee, jos ei tänä vuonna niin sitten ensi vuonna.

Leivinuunin korjaus

Tuvan leivinuuni on varsin jykevä, joku osasi kertoa ettei uuni ole seitsemälle leivälle vaan yhdelletoista. Miksi leivinuunin koko ilmoitetaan parittomana?

Vanhan uunin tulipesänkatto oli romahtanut kokonaan. Mestarimuurarimme Jyvässeudun Kivityöpalvelusta arveli korjausprojektin onnistuvan yläkautta purkamalla. Uunin purku olikin varmasti se hikisin homma! Leivinuuni projektin vuoksi tuvan muuta remonttia ei ole vielä aloitettukaan, koska vanhat tapetoidut pinkopahvit suojaavat hirsiä tässä jättimäisessä pölyhussakassa.

Pellit poistettiin uunin alaosasta aluksi sen vuoksi, että mahdolliset halkeamat tulevat esille. Peltien poistaminen jäi kuitenkin pysyväksi ratkaisuksi, koska uunin yläosan tiilet on maalattu jossain vaiheessa ja maali on osittain rapistunut. Ehkä se oli hieno silloin joskus 70-luvulla, sillä muistan että omassa lapsuuskodissanikin 50-luvulla rakennetut tiiliuunit maalattiin punaisella tai ruskealla ja laastivälit viimeisteltiin valkoisiksi. 

Mikähän se on tämän 2010-luvun muotioikku sisustuksessa, jota ihmettelemme vuosikymmenten päästä? Minulla on parikin villiä veikkausta: korkeakiiltoiset keittiön kaapistot ja antiikkisten huonekalujen maalaaminen valkoiseksi. Miksikö mietin tällaisia? Ehkä siksi, että omatunto taitaa hieman kolkuttaa kun leivinuuni on ensimmäinen kapistus Milligtonissa, joka ei palaa täysin alkuperäiseen asuunsa.

Korjatun uunin pintaan vedettiin ensin saneerauslaasti, koska rappaus ei tuossa maalipinnassa myöskään tule pysymään.

Tulipesä korjattuna

Saneerauslaastin jälkeen oli vuorossa lammaus, joka tehtiin tarkoituksella hieman sinne päin. En nyt häveliäisyys syistä kirjoita tähän sitä, mitä päin työohje oikeasti oli kun meidän pojatkin lukevat näitä tekstejä. Tarkoitus oli kuitenkin jättää hieman elävää pintaa tiilistä, eikä tehdä liian nykyaikaisen näköistä jälkeä.

Leivinuunin luukku jouduttiin myös uusimaan
Markkinoilta ei suurempaa löytynyt kuin tämä

Leivinuunin pinta on käsitelty nyt antiikkilaastilla epätasaiseksi. Uuni odottaa vielä maalausta eli suuaukon tiilet jäävät maalauksen alta näkyviin ja tuohon suuaukon etureunalle pitäisi vielä keksiä jotain.

Suuaukon molemmin puolin olevat pellit saavat vielä uudet "kahvat" eli alunperin niissä ei ole ollut tuollaisia rautalanka virityksiä niin kuin kuvassa näkyy. Eikä nuo nuohousluukkujen kannetkaan jää tuossa ylhäällä noin ulkoneviksi, vaativat vielä hieman säätöä.

Aikaisemmin mainitsin, että tulipesän katto muurattaan neljästä eri osasta. Eipä näin tehtykään vaan koko katto muurattiin valmiiksi paikoilleen. Tulipesä on ollut kuivumassa nyt jo toista kuukautta ja poistimme tänään katosta muovit, jotka estävät liian nopeaa kuivumista. 

Aika siis kokeilla "ensitulet" ja kivijärkäleen hormien vetävyys. Tässä kohdin täytyy muistaa, että leivinuuni on kokenut melkoisen remontin oltuaan 30-vuotta käyttämättä eli ihan ei heti aleta leipätaikinaa virittelemään. Uunin tulipesässä on ollut nyt jo jonkin aikaa puhaltava lämmityslaite päällä ja seuraavassa vaiheessa uunin sisällä palaa iso ulkotuli.

Ensi viikolla saapuu paikalle sitten nuohooja ja toivottavasti sen jälkeen voimme sytytellä jo ihan oikean valakian tulipesään. Rojautellaan jossain vaiheessa vielä kuvia kun on viimeistelytkin tehty. Kyllä tästä komia tuli! Iso kiitos Kivityöpalvelulle.

Yksi ongelmahan tässä tilanteessa nyt on: miten ihmeessä sitä malttaa pitää näppinsä erossa noista seinien pinkopahveista kevääseen saakka? Kovasti nimittäin hivelee ajatus koko suvun joulupöydästä keskellä tuvan lattiaa. Annoin nimittäin ukaasin isännälle, että lattioihin ei kosketa ennen kun ensi vuoden puolella ja pinkopahvit ovat hyvä hirsien suoja siinäkin rojektissa.  Lattioiden nosto ja eristys olisi siis se seuraava sisällä tapahtuva suurempi operaatio. 

Talvi se sieltä tulee - halutaan tahi ei

Aamut ovat täällä Keski-Suomessakin sangen rapsakoita näin lokakuussa. Aurinkoiset syyspäivät lämpiävät mukavasti ja kuiva keli mahdollistaa pihapuuhat loisto säässä ja aamulla kasvit ovat varsin kuvauksellisia.

Ulos unohtuneet pelakuut ovat menetetty peli, mutta toistaalta sisällä ei enää valopaikkoja olisikaan kun ikkunalaudat ovat jo pois pelistä. Suorastaan kummalinen näky oli kuitenkin tämä, alakuvan kaveri. Ukonkello on paleltunut kesken kukintansa, mikä lie tullut että nyt vasta kukkii?

Kävin eilen pyörähtämässä myös "pikaisesti" Plantagenissa sillä aikaa kun herra 9v oli harjoituksissa. Sillä seurauksella, että kun menin hakemaan poikaa pois, hänen ensimmäinen kommentti autoon saapuessaan oli " No voi nyt herran jestas sentään"! Tämän reaktion aiheutti  kaksi isoa tuijaa kököttämässä takapenkin jalkotilassa. Woman gotta do what woman gotta do! Peräkontti oli jo täynnä!

Maa ei ollut vielä eilen jäässä ja kaikki perennat olivat 1,50€ kappale, pensaat, havut ja hedelmäpuut miinus 50-80%. No niin justiinsa, tietäähän tuon miten siinä kävi. Vaikka vain kahta tuijaa menin ostamaan. 

Hedelmäpuita en enää tohtinut ostaa, mutta mukaan lähti: salkoruusua, kiiltotuhkapensasta, japaninruusukvintetti, pensasmarjakuusi, ruohoja, espanjankurjenpolvea ja paria muuta kivikkokasvia jonka nimi pääsi jo unohtumaan. Harmittaa nyt vaan kun ostin vain yhden taimen tuota kauan himoitsemaani japaninruusukvintettiä ja luin netistä nyt jälkeen päin että tarvitsee toisen pölytystä varten. No toisaalta ei ole mitään takeita, että tuo täällä meidän korkeudella talvehtii joten turvallista kokeilla yhdellä.

Suo tarjoilisi vielä mahtavasti näitä luonnonantimia kun vaan ehtisi keräilemään. Koiran kanssa aamulenkillä sain kuitenkin karpaloita vajaan litran matkaani, mutta ei sienen sientä! Missä kaikki suppikset on??? 

Luumuja tuli tänä vuonna niukanlaisesti, alkukesän kylmyydestä johtuen. Parhaimipina vuosina kaksi puutamme on tuottanut yli 50 litraa luumuja ja tänä vuonna saimme nippa nappa 5 litraa. Toisaalta onneksi, säilöntäurakkaan ei oikein nyt olisi tunnit vuorokaudessa, eikä päivät viikossa riittäneet.

Ikkunoita ulkoa ja sisältä

Lankku lankulta ja lauta laudalta ulkopuoli vaan valmistuu. Vuodenaika hidastaa projektin etenemistä, koska ilmankosteus nyt vaan on näin syksyllä niin korkea ettei öljymaali meinaa kuivua millään. Ikkuna smyygit ovat nyt yhtä lautaa lukuunottamatta kaikki vihdoin paikoillaan. Tuo viimeinen villahousu on se kaveri jonka kohdalla leveä lauta loppui kesken.

Hirsirungon ja yläkerran välinen koristetippalistakin pääsi tänään vihdoin maalattuna korkeuksiinsa. Aikaisemmassa blogissa se oli maalaamattomana vain sovituksessa paikallaan.

Nuo paksut parrut olivat sisällä kuivamassa 4 viikkoa ja vielä tänäänkin niitä käsitellessä hanskoihin irtosi maalia. Kyllä alkukesä olisi vaan niin paljon otollisempaa näille maalaushommille, mutta kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja viikossa 7 päivää niin tehdään tätä nyt!

Aurinko alkoi jo laskea kun viimeinenkin ruuvi (juu älkää kertoko kenellekkään, ei käytetty nauloja) oli paikoillaan, joten kuvat ovat nyt hieman tummia.

Kuistin yläpuolelta puuttui vielä muutama rimakin

Isännän puuhastellessa näiden ulkopuolien kanssa, minun meininki oli pestä vihdoin salin ikkunat ja laittaa sielläkin tuplat paikoilleen. Pesinhän minä! Vanhat ikkunateipit alkoivat vaan ottaa niin kupoliin viimeisen tuplaikkunan kohdalla, kun eivät lähteneet irti, että päätin ihan vaan vähän kokeilla.

Työvälineinä teräsharja, sikli, sivuleikkurit ja aivan ohut lasta, joka on tarkoitettu kitin levitykseen niin ja imuri tietysti!

Ensin ikkunakitti varovasti lastalla irti, kitti oli niin huonossa jamassa että irtosi helposti. Seuraavaksi lasitusnaulat sivuleikkureilla vetäen pois. Ikkunaruudut nousivatkin tämän jälkeen somasti paikoiltaan. Siklillä maali irti ja pienemmällä siklillä helat puhtaaksi. Teräsharjalla viimeistelin kitin pois ikkunaurista.

Pieni pala oli ikkunanpuitteista irronnut,
liimaa väliin ja puristimella kiinni

Sisäikkunoiden helat ovat todella hyväkuntoiset

Ikkuna on valmis pohjamaalaukseen

Yllättävän helppoa tähän asti! Kuumailmapuhallinta, jonka käytöstä paljon peloitellaan en tarvinnut lainkaan. Aikaa en älynnyt katsoa, mutta arvelisin, että pari tuntia tuohon meni. Puitteet ovat mahdottoman hyväkuntoiset! Nyt pitää perehtyä ikkunakitin valmistukseen ja hommata lasitusnauloihin käytettävää metallilankaa - naurakaa vaan, en vielä tiedä sen oikeaa nimeä, mutta tiedän miten se ikkunaan laitetaan. Eli tarvitsen uuden pienen vasarankin tuohon hommaan.

Syksyn merkit Valio-myrskyn jälkimainingeissa

Valio-myrsky oli ja meni. Millingtonissa nurkat ryskyivät, mutta pönttöuunien tuli lämmitti vaikka tuuli puhaltikin ihan kiitettävästi mäen päällä olevaan mökkiin. Tulipahan testattua nyt, että ei tämä ihan harva ole kun ei tupé ollut aamulla tuulen voimasta sekaisin.

Sähköt menivät illalla jo kuuden aikaan ja palasivat seuraavana iltapäivänä kolmen aikaan. Agrekaatti puksutteli sähköä jääkaapille ja ilta meni kynttilän valossa tunnelmoidessa.

Nyt vasta oikein ymmärtää, kuinka mainioita vehkeitä kaasu- ja puuhella täällä maalla ovat. Käytännössä elämä ei juurikaan sähköttömyydestä häiriintynyt. Lämpöä riitti ja ruuatkin valmistuivat vaivattomasti.

Aamulenkki tiluksilla kertoi muutamasta myrskyn kaatamasta puusta. Rannassa yksi koivu oli katkennu parin metrin korkeudelta. Tuuli puhalti järveltä päin, joten puu pötkötti sievästi kuivan maan puolella.

Tienlaidasta yksi koivu on menettänyt puolet juuristaan tienteko vaiheessa, joten könölläänhän tuo oli jonkin verran.

Pienehkö kuusi oli varmasti myös kärsinyt ojan kaivuusta ja oli käynyt pitkälleen tielle, tukkien naapurimökille pääsyn. Näin pienillä tuhoilla me selvisimme tällä erää. Tosin metsäpalstalla emme vielä käyneet tuhoja tarkistamassa.

Kaunein ruska meni myös Valion myötä. Satunnaisia kukkijoita pihalta kuitenkin vielä löytyy. Pensashanhikit ovat täydessä kukassa ja muutama syysleimukin vielä sinnittelee.

Syysvuokko sen sijaan on edelleen parhaimmillaan ja mansikat kypsyttelevät viimeisiä marjojaan. Mikä on kyllä ihan käsittämätöntä, eletäänhän lokakuuta.

Sipulikukat ja ystäviltä saadut siemenkylvöt päätyivät tänään myöskin maahan. Ensi keväänä sitten varmasti ihmettelen täällä, että mitä kummaa olen istutellut. Villi veikkaus, että puoliakaan en muista!

Sipulikukkien suhteen iski pieni hulluus saksalaisen ruokatarvikeliikkeen myymälästä kun sattui löytymään paljon kaikenlaista - tarpeellisia tietty kaikki! Moneen kertaan olen vannonut, etten tulppaaneja osta enkä istuta, kun jaksavat ilahduttaa yleensä vain muutaman vuoden. Jotenkin tuo vala unohtui kaupassa täysin ja pihaan on kaivettu nyt ainakin neljän eri lajikkeen sipulit. Narsissejahan pihalla oli entuudestaan runsas lajivalikoima. Minä nyt sitten kuitenkin löysin kaupasta kerrotun valkoisen jota ei vielä ole.

Syksyinen Ruusupuusta ostettu kranssi päätyi kamarin ikkunalle. Se on niin kaunis, että en raaskinut sitä ulko-oveen laittaa, kun ei sitä sieltä näe kun supikoirat ja hirvet poissa olessamme.