The vellikello

Uusi vellikellomme on perinteistä käsityötä alusta loppuun. Itse kello on  valurimestari, taitelija Erkki Liukkosen käsialaa, tapuli ja kellon kiinnitykset isännän taidonnäytteitä.

Kiinnikepuu on ollut kuivamassa jo kaksi vuotta. Puu on peräisin meidän edellisen kodin suuren tammen oksasta.

Ja hienostihan se soi! Soittajan pitää vielä vähän kyllä harjaantua. 

Aitan ylisten juhlatila

Pihamme suurta hirsiaittaa on pelastettu erinäisin projktein jo viimeiset kuusi vuotta. Askel askeleelta rakennus on saatu ensinnäkin pysymään kasassa ja toisekseen muuttanut hieman käyttötarkoitusta. 

Kuusi vuotta sitten aitta oli jo kohtalaisen huonossa hapessa. Kattolinja hieman romahtanut, pitkät sivuseinät levähtäneet niin että osa ylisten lattiasta oli jo romahtanut. Näistä pelastuksen vaiheista ole kirjoitellut jo aikaisemmin tarinaa ja ne löytyvät vuoden 2015 arkistosta täältä: http://villamillington.blogspot.com/2015/05/piha-aitan-pelastusta-osa-i.htm http://villamillington.blogspot.com/2015/06/piha-aitan-pelastusta-osa-ii.html

Aitan ylisten muuttaminen juhlatilaksi alkoi varsinaisesti jo helmikuussa 2020, kun ylisille tehtiin ajosilta. 

Sillan rakentamisen dokumentointi löytyy täältä: 

http://villamillington.blogspot.com/2020/02/ajoramppi-aitan-ylisille.html

Tarkoitus oli viettää nykyisen päärakennuksen eli vanhan Lady Villa Millingtonin 90-vuotisjuhlia kesällä 2020. Juhlat peruuntuivat yhden ison K:n vuoksi ja into paikan fiksailuunkin lopahti sitten keväällä 2020.

Toukokuussa 2021 projekti vietiin maaliin kuopuksen rippijuhlia varten ja siivouksellahan se oli jälleen aloitettava.

Kulkusilta sai kaiteet. Maalaus jäi jjuhlien jälkeiseen aikaan niin ovien kun kaiteidenkin osalta.

Ovet maalattiin Uulan keittomaalilla, sävynä punaokra ja listat sekä kulkusillan kaiteet ja peitelistat Uulan pellavaöljymaalilla, sävynä usva. Olemme aikaisemmin käyttäneet listojen maalauksessa Virtasen Maalitehtaan neljänöljyn maalia. Nyt näiden kahden maalin vertailussa käyttökokemuksessa Uula vetää todella paljon pitemmän korren. Kuivumisaika on huomattavasti paljon nopeampaa Uulalla. (ja ei, ei ole kaupallinen yhteistyö tämäkään)

Pitopöytien lankut kannettiin ylisille neljän miehen voimin ja isäntä askarteli pöydät kasaan paikoilleen. 

Kuusikymmentä senttiä leveät ja seitsemän senttiä paksut lankut hiottiin ja pintaan imeytettiin puuöljy. Jaloiksi isäntä taiteili "pöllijalat". Emäntä ei tule siirtelemään näitä pöytiä siivouksen ajaksi sivuun!!

Kiitos juhlavieraille, tila toimii mainiosti noin 50 henkilölle!

Kellotapulin korjaus

Villa Millingtonin kellotapuli on vuosikymmenten aikana kokenut tuulet ja tuiskut. Uusi vellikello voi vaihtua vanhan perinteen mukaan, kun talossa isäntä vaihtuu.  Saimmekin uuden kellon jo vuosia sitten, mutta tapulin huteruuden vuoksi, sitä ei ole voitu vielä paikoilleen nostaa.

Tapulin runkopuut tehtiin kestopuusta, jotka isäntä sirkustaiteli paikoilleen. Kuvassa ei näy mutta turvavaljaat on kyllä käytössä.

Itse tapuli on luonnollisesti kokonaan isännän käsialaa.

Tapulin paikoilleen asentamiseen tarvittiinkin sitten vähän järeämpää kalustoa ja kolme sukupolvea koneita käyttämään (toki kone jota emäntä käytti oli vain kamera). Toisella nosturilla nostettiin tapulin katto korkeuksiin ja toisella nostokori, jossa ukki ja isäntä olivat kattoa paikalleen asentamassa.

Siellä se nyt komeilee ja odottelee vielä kelloa paikoilleen. Kiitos Ukille ja A kummipojalle asennusavusta.

Isännän verstashuone ja aitan tuenta

 Uuden puuverstaan tekeminen aloitettiin viime syksynä lokakuussa maansiirtotöillä ja aitan tuennan vahvistamisella. Koneet saatiin paikoilleen verstashuoneeseen toukokuussa. Juuri sopivasti, että ehdimme tämän jälkeen saamaan valmiiksi aitan ylisten juhlatilan kuopuksen rippijuhliin kesäkuussa.

Hirsiaitta on rakennettu kalliolle ja kaikki humuspitoinen maa-aines poistettiin. Tilalle laitettiin murske ja lattia valettiin laattana siten ettei se ole kiinni hirsissä. Lattiaan tehtiin valmiiksi varaus lattialämmitykselle.

Seinät eristettiin puukuitulevyllä ja lahovauriot korjattiin. Pellavarieveellä tilkittiin vuotokohdat.

Työnvalvonta toimi ajoittain myös apujoukkona :)

Vanhat ovet olivat niin lahot että niiden tilalle isäntä nikkaroi uudet. Listan profiili on sama mikä alkuperäisissä ovissakin oli. 

Puuverstaan rakentamisen yhteydessä koko aitta sähköistettiin ja joka nurkalle saatiin myös pihavalot.

Ovien ulkoasu viimeisteltiin keittomaalilla, sävynä punaokra. Ovenkahvat ja listat vielä puuttuvat kuvasta.

Koneet sisään ja työt voi alkaa!

Puruimureiden säiliöt löytyvät puuverstaan takaa ulkopuolelta.