Se aika vuodesta, kun kaupan hevi-osasto ohi saa mennä kaasupohjassa

Tänä kesänä omavaraisuusasteemme on ottanut aimo harppauksen eteenpäin, kun taistelu emäntä vs. kanat vihdoin päättyi emännän voittoon. Ihan totta puhuakseni kanat ottivat pari erävoittoa, murtautumalla mm. kasvutunneliin (kahdesti). Tuhot olivat kuitenkin todella pieniä, eivätkä vaikuta satoon. 

Taistelu on siis kannattanut ja tällä hetkellä tulos on se, ettei juhannuksen jälkeen tähän torppaan ole ostettu mitään kaupan hedelmä- ja vihannesosastolta. Millingtonin ruokapöydän kasvispitoisuus on tällä hetkellä varsin korkealla

Uusia perunoita ja paahdettuja kasviksia parmesanilla. Annoksessa ainoastaan parmesan kaupasta

Kesän ykköslounasherkku on ollut pinaattikeitto omilla kananmunilla. Ensi kesäksi pinaattia pitää laittaa kasvamaan ehdottomasti enemmän. Nyt tätä ei juurikaan riitä säilöttäväksi asti.

Kurkkua ja kesäkurpitsaa on säilötty mastekurkuiksi ja iltapalana on on hujahtanut aika monta lautasellista kasvihuonekurkkuja.

Aamun vitamiinit voi popsia koiralenkin matkan varrella, kun vadelmasato on aivan valtaisa. Punaherukka vadelmamehua on pakkasessa lähes kymmenen litraa ja pelkää vadelmamehuakin yhden mehumaijallisen verran.

Viime talvena olimme jo täuysin omavaraisin sipulin suhteen, eikä tänäkään vuonna maan äiti petä meitä tämän asian suhteen.

Viime vuoden tomaattisadosta perheessä vallitsee pientä erimielisyyttä. Isäntä ei syö tällä hetkellä tomaattia lainkaan. Tänä vuonna tomaatti ei tuota määrällisesti kovinkaan suurta satoa, mutta kokoa sen sijaan löytyy.

Tomaatit on kasvatettu jättikasviyhdistyksen siemenistä ja sen kyllä huomaa! Tuennassa on joutunut käyttämään luovuutta. Mietin jo, että pitääkö näille alkaa virrittelemään sukkahousuja, että pysyvät kasassa.

Perunaa istutettiin neljässä vaiheessa, joten uutta perunaa on luvassa pitkälle syksyyn. Ensimmäinen varhainen setti jo huhtikuun puolella tunneliin ja vimmeinen heinäkuussa jälleen tunneliin. Väliin mahtuu säkkiperunaa kasvimaan laidalla ja avomaalla. Lajikkeena Annabelle. 

Kaalia kasvaa sekä tunnelissa, että kasvulavassa. Alkukesän taistelu kaalimadon kanssa voitettiin ja luvassa on kohtalaisen monta ja isoa kaalinpäätä. Torjunta-aineita tai keinotekoisia lannotteita ei ole käytetty. Kavualustassa bokashi-multaa, turvetta ja lannoitteena bokashinestettä.

Tämä komistus kasvaa kasvimaaksi viritetyssä veneessä. Laput olivat vaihtuneet ja tämän rivin kohdalla luki retiisi. Punajuurelta tämä kuitenkin näyttää, sekä maistuu.

Munakoison taimen ostin valmiina, kuten viie vuonnakin. Viime kesänä koiso vain kukki runsaasti, mutta ei tuottanut lainkaan hedelmiä. Tänä vuonna näyttää lupaavalta.

Lehtikaalista saamme hyvän sadon.

Tämän kesän kurkkukokeilussa oli viidakkokurkku (kuva yllä), pesusienikurkku (kuva alla), sekä sitruuna kurkku (blogin ensimmäisessä kuvassa vas alareuna). Kaikki tuottaa satoa. Viidakkokurkku vaikutti ensin siltä, että vain kukkii, eikä mitään muuta tapahdu. Nyt on kaikissa taimissa jo melkein poimintakuntoista tavaraa. Sitruunakurkun taimia istutin neljä, joista yhteensä on tullut yksi kurkku (en ole vielä raaskinut syödä). Pesusienikurkku antaa odottaa vielä tulosta, toivottavasti ehtii kypsyä ennen kylmän tuloa.

Italian Mammoth rosso (sokerijuurikkaan ja punajuuren risteytys) on  ollut nimensä veroinen. Tätä kasvaa meillä muutama taimi kasvihuoneessa ja osa avomaalla. Koko ero avomaalla ja tunnelissa on valtava.

Viimeisenä vielä yksi kesän uutuus kokeilu eli amarantti (revonhäntä). Tästä tullaan saamaan kiva sato, vaikka taimia ei paljon ollutkaan.

Uusi kanala muuttovalmis

Viime talven Millingtonin kanaset viettivät jo maaseudun rauhassa, eivätkä enää muuttaneet kaupunkiasunnolle. Kanaset herroineen asuivat talven vanhassa pihasaunassa ja parvi jouduttiin jakamaan kahtia kun Marans herra VilleGalle ja Kääpiökochin Paavo Nurmi eivät enää mahtuneet samaan löylyhuoneeseen.

Kesäksi tirppaset muuttivat sitten tutuksi tulleeseen kesäkanalaan, mutta parvet ovat yllättäen kasvaneet sen verran että tilat alkoivat olla pienet.

Uuden kanalan kanssa on tässä muutama viikonloppu mennyt puuhastellessa. 

Lähtötilanne oli tämä:

Uuden kanalan myötä kanaset siirtyvät hivenen kauemmaksi meidän makuukamarin ikkunasta. Mikä on ainakin tässä vaiheessa vuotta ihan kiva asia, kun kanalassa harjoittelee aamu neljältä tällä hetkellä kahdeksan kukkoa kiekumista. Vähän enemmän tämä sijoitus tietysti lumitöitä talvella teettää, mutta onneksi tuo armas isäntä on ostanut noita koneita jolla homma hoituu.

Tarhasta pyrittiin tekemään niin iso, että periaatteessa kanoja ei tarvitsisi laskea juuri vapaaksi. Katsotaan nyt miten sitten keväällä käy. Aika homma on kasvimaan ja kaikkien istutusten suojauksessa näiltä onnellisilta kuopsuttajilta. 

Kanalaan tulee suoraan kaksi eri osastoa kahdelle parvelle, joten tarhakin jaetaan kahtia.

Tarha verkotettiin jänisverkolla, joka upotettiin maahan ja ulkopuolelta tarhaa kiertää lisäksi vielä laatoitus. Sisäpuolelle verkon alareunaan tuli luonnonkiviä niin eivät pääse kanat kuopsuttelemaan myöskään tunneleita sisältä päin. 

Tarhan katoksi laitettiin valokatteet ja mökin puolelle tehtiin kattoon kallistukset, että vesi valuu pois ja katto pellitettiin.

Molemmille puolille piti tehdä kulkuluukku ulkotarhaan ja pienten puolelle lisäksi vielä ikkunakin että pääsemme mahdollisimman vähällä sähkövalon käytöllä talvella.

Koppi on valmiiksi sähköistetty, patterit pitää kuitenkin joko vaihtaa kokonaan tai ainakin nostaa korkeammalle ettei synny palovaaraa.

Kuvassa kääpiöiden puoli muuttovalmiina

Melkoisen hämmennyksen vallassa Paavo, rouvat ja nuorikot uuteen asuntoonsa tepastelivat. Ensimmäisenä päivänä eivät uskaltautuneet ulos lainkaan ja sitten kun uskaltautuivat niin eivätpä osanneetkaan enää sisälle takaisin.

Isojen puoli on muutoin muuttovalmis, mutta odottelee vielä munintapesiä maalauksesta, ikkunan laseja ja purun levitystä. Eiköhän parvi huomenna illalla pääse jo muuttamaan.

Alunperin oli ajatus että kopin sisäseinät levytetään, mutta hylkäsimme ajatuksen ja seinät vain maalattiin. Jatkossa peltiset seinät on helppo pestä ja maalata uusiksi eikä pellissä elä mitkään öttiäiset.

Uusi kanala pyrittiin tekemään pitkälti kierrätysmateriaaleista ja tähän saimme apuja useilta ystäviltämme ja tuttaviltamme. Lämmin kiitos kaikille asianosaisille, tiedätte kyllä ketä olette. Kyllä emäntä nyt on kanasineen tyytyväinen <3