Tänä kesänä omavaraisuusasteemme on ottanut aimo harppauksen eteenpäin, kun taistelu emäntä vs. kanat vihdoin päättyi emännän voittoon. Ihan totta puhuakseni kanat ottivat pari erävoittoa, murtautumalla mm. kasvutunneliin (kahdesti). Tuhot olivat kuitenkin todella pieniä, eivätkä vaikuta satoon.
Taistelu on siis kannattanut ja tällä hetkellä tulos on se, ettei juhannuksen jälkeen tähän torppaan ole ostettu mitään kaupan hedelmä- ja vihannesosastolta. Millingtonin ruokapöydän kasvispitoisuus on tällä hetkellä varsin korkealla
Uusia perunoita ja paahdettuja kasviksia parmesanilla. Annoksessa ainoastaan parmesan kaupasta
Kesän ykköslounasherkku on ollut pinaattikeitto omilla kananmunilla. Ensi kesäksi pinaattia pitää laittaa kasvamaan ehdottomasti enemmän. Nyt tätä ei juurikaan riitä säilöttäväksi asti.
Kurkkua ja kesäkurpitsaa on säilötty mastekurkuiksi ja iltapalana on on hujahtanut aika monta lautasellista kasvihuonekurkkuja.
Aamun vitamiinit voi popsia koiralenkin matkan varrella, kun vadelmasato on aivan valtaisa. Punaherukka vadelmamehua on pakkasessa lähes kymmenen litraa ja pelkää vadelmamehuakin yhden mehumaijallisen verran.
Viime talvena olimme jo täuysin omavaraisin sipulin suhteen, eikä tänäkään vuonna maan äiti petä meitä tämän asian suhteen.
Viime vuoden tomaattisadosta perheessä vallitsee pientä erimielisyyttä. Isäntä ei syö tällä hetkellä tomaattia lainkaan. Tänä vuonna tomaatti ei tuota määrällisesti kovinkaan suurta satoa, mutta kokoa sen sijaan löytyy.
Tomaatit on kasvatettu jättikasviyhdistyksen siemenistä ja sen kyllä huomaa! Tuennassa on joutunut käyttämään luovuutta. Mietin jo, että pitääkö näille alkaa virrittelemään sukkahousuja, että pysyvät kasassa.
Perunaa istutettiin neljässä vaiheessa, joten uutta perunaa on luvassa pitkälle syksyyn. Ensimmäinen varhainen setti jo huhtikuun puolella tunneliin ja vimmeinen heinäkuussa jälleen tunneliin. Väliin mahtuu säkkiperunaa kasvimaan laidalla ja avomaalla. Lajikkeena Annabelle.
Kaalia kasvaa sekä tunnelissa, että kasvulavassa. Alkukesän taistelu kaalimadon kanssa voitettiin ja luvassa on kohtalaisen monta ja isoa kaalinpäätä. Torjunta-aineita tai keinotekoisia lannotteita ei ole käytetty. Kavualustassa bokashi-multaa, turvetta ja lannoitteena bokashinestettä.
Tämä komistus kasvaa kasvimaaksi viritetyssä veneessä. Laput olivat vaihtuneet ja tämän rivin kohdalla luki retiisi. Punajuurelta tämä kuitenkin näyttää, sekä maistuu.
Munakoison taimen ostin valmiina, kuten viie vuonnakin. Viime kesänä koiso vain kukki runsaasti, mutta ei tuottanut lainkaan hedelmiä. Tänä vuonna näyttää lupaavalta.
Lehtikaalista saamme hyvän sadon.
Tämän kesän kurkkukokeilussa oli viidakkokurkku (kuva yllä), pesusienikurkku (kuva alla), sekä sitruuna kurkku (blogin ensimmäisessä kuvassa vas alareuna). Kaikki tuottaa satoa. Viidakkokurkku vaikutti ensin siltä, että vain kukkii, eikä mitään muuta tapahdu. Nyt on kaikissa taimissa jo melkein poimintakuntoista tavaraa. Sitruunakurkun taimia istutin neljä, joista yhteensä on tullut yksi kurkku (en ole vielä raaskinut syödä). Pesusienikurkku antaa odottaa vielä tulosta, toivottavasti ehtii kypsyä ennen kylmän tuloa.
Italian Mammoth rosso (sokerijuurikkaan ja punajuuren risteytys) on ollut nimensä veroinen. Tätä kasvaa meillä muutama taimi kasvihuoneessa ja osa avomaalla. Koko ero avomaalla ja tunnelissa on valtava.
Viimeisenä vielä yksi kesän uutuus kokeilu eli amarantti (revonhäntä). Tästä tullaan saamaan kiva sato, vaikka taimia ei paljon ollutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti