Portaiden purkamisen yhteydessä hävisi tietenkin myös porraskomero. Portaat ja komero olivat koko talon lämmityssydäntä - muuria vasten. Nyt tämä muuri lämmittää myös eteisen, mikä on enemmän kun loisto juttu!
Lokakuusta lähtien yläkertaa on kiivetty rakennustikkailla, jotka olivat pönkättynä paksuilla rautanauloilla välikattoon kiinni. Hyvin palvelivat, viime viikonloppuun saakka.
Viikko sitten lauantaina istuin tuvassa kahvilla, kun eteisestä kuuluu kamala rysäys. Säikähdin niin etten meinannut osata oikeasta ovesta eteiseen. Äänen laadusta ei ollut epäilystä, tikkaat olivat tulleet alas ja ilmeisesti isäntä niiden mukana. Pääsin tuvan ovelle, kun eteisestä kuuluu rauhallinen pyyntö: "tuutko vähän auttaan". Oven avattua selvisi, ettei isäntä ollut tullut tikkaiden kanssa alas, vaan killui yhdellä kädellä katon rajassa jalat vaan vilkkuen.
Isäntä tuli pelastetuksi ja saatiin ehjänä alas, mutta dokumentoida en sen tarkemmin tilannetta ehtinyt. Episodi ilmeisesti säikäytti sen verran, että porras-projekti siirtyi prioriteettilistalla ykköseksi.
Yksi viikonloppua, kaksi kolme metriä pitkää lankkua ja kasa liimapuuta. Siitä se lähtee!
Pari päivää verstashuoneella ja siinä ne ovat! Ei nitise, ei natise, eikä hetku. Koiratkin uskalsivat kulkea ylös ja alas. Ei voi kuin ihailla kädentaitoja <3 (hermot kyllä kuulemma meinasi mennä).
Eteinen vaatii vielä pientä pintaremonttia ja säilytysratkaisut aiheuttavat pientä päänvaivaa, kun portaat nousevat yläkertaan keskeltä huonetta, mutta eiköhän tähänkin jotain keksitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti