Syksyisenä päivänä ajelimme tyhjänä olevan vanhan maalaistalon pihapiiriin ja sydän suli koko pesueella tämän maiseman edessä. Tästä se alkoi, ihan oikea toivo omasta jo pitkään etsitystä maatilasta.
 |
| Siellä se on ja odottaa, vellikellon paikka tyhjillään |
Ensimmäisen kerran pihapiirissä vieraillessamme maatila ei ollut vielä edes virallisesti myynnissä. Mutta tässä SE on, the dream come true - me niin tahdomme tämän. Lapset aloittivat säästämisen mönkkäriin välittömästi ja aikuiset pitivät peukkuja, että tila on oikeastikin myynnissä.
Välillä meinasi usko jo loppua ja toivo pettää. Niin kaukana olivat myyjän ja ostajan ajatukset tilan arvosta. Tuli talvi ja lumi. Tila ilmaantui kiinteistönvälittäjän sivuille myyntiin, enää ei väännetty "tiskin alla" vaan tarjous oli ihan virallinen, mutta vielä niin kovin kaukana pyynnistä. Ei auta kuin odottaa, pelata upporikasta ja rutiköyhää. Tässä käy joko hyvin tai sitten ei käy kuinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti