Voi itkujen kevät!

Nonni... meillä tapahtu nyt sitten keskenmeno! Kerttu otti ja hylkäsi pesänsä 9:nä haudontapäivänä.

Aamulla Kerttu oli vaihtanut pesää eli mennyt hautomaan vääriä, aamulla maailmaan pyörähtäneitä alkioita. Omat haudottavat olivat kerrossängyn seuraavassa kerroksessa ihan kylminä. Ajattelin kuitenkin kokeilla kepillä keväistä ja tyrkkäsin ne Kertun alle.

Illalla, kun tulin töistä kotiin oli Rouva sitten häippässyt pesästä kokonaan ja hengaili toisten joukossa, tosin sulkapeite edelleen tuhannen pörhöllään. Haudottavat jälleen ihan kylminä pesässä. Murheen kryyni sentään!

Seuraavana päivänä maailmaan oli pyörähtänyt työpäivän aikana neljä kananmunaa ja Rouva Kerttu oli jälleen asettautunut haudonta asemiin kasan päälle. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Häiriintyikö Kerttu siitä, kun minä yritin tarkastella lampulla onko kuorien sisällä elämää? Eikö kanarouva osaa laskea kerroksia vaan suuntaa suurimman kasan luokse?

Tänään tutkin nuo kolme haudottua tapausta, ja olihan niissä kaikissa ollut elämän alku, tosin ei vielä lähelläkään syntymää, mutta siellä oltiin ja hyvällä alulla.

Uh.... voi voi, minä en uskalla ainakaan mennä enää tutkimaan onko elämää vai ei, niin surku oli noiden puoliksi haudottujen tapausten kanssa. (Ja kuten huomaatte en uskalla käyttää noista valkoisista palleroista sitä oikeaa m-kirjaimella alkavaa sanaa ettei blogia taas bannata).

Neljä tapausta jäi nyt sitten kuitenkin pesään. Sen verran kyllä ronkin että merkkasin ne, jotta tässä joku tolkku säilyy. Tipuja vai ei - siinäpä vasta kysymys! Laskenta alkoi joka tapauksessa alusta.