Hyötyliikuntaa Millingtonilaisittain

Aamu valkenee Millingtonissa pilvisenä. Raotan varovaisesti oikeaa silmäluomea... juu silmä aukeaa ja vielä toinenkin. Varovaista sormien ojentelua ja aijaijai... niin ovat kun tönkkösuolatut muikut. Käännyn kyljelleni, alaselkä huutaa hoosiannaa, mutta josko tuosta sängynlaidasta kiskomalla saisi itsenä ylös. Oi joi, haukkari on aivan jumissa ja kyynärpäät eivät meinaa suoristua.

Pääsen kuitenkin ylös. Sukkia jalkaan laittaessa pakarat muistuttavat olemassaolostaan, keskimmäinen pakaralihas on siis yhä edelleen olemassa, eikä ole käytön puutteessa istumatyöläiseltä surkastunut kokonaan pois - hyvä niin.

Puoli pannua kahvia niin eiköhän tämä kone tästä käynnisty taas.

Mitä ihmettä olemme siis tehneet? Nyt ei pysty kertomaan, koska tarina vaatisi hieman pitemmän setin istumista ja nyt ei pysty. Ei sen takia, että olisin niin kipeä selästäni etten istumaan pystyisi tai että sormet olisivat niin jäykät etteivät taipuisi näppäimistölle, vaan sen takia että isännän mönkkärin kaasu antaa tuolla ulkona jo komentoja että jouduhan jo sieltä.

Tässä kuitenkin vihje kyllä tästäkin päivästä vielä aurinkoinen tulee ;) Ja jos oikein kutkuttaa niin käy katsomassa eilinen video Instagramista @VillaMillington.