Tuvassa suuret linjat ovat jo löytyneet, mutta muissa huoneissa kaikki on vielä ihan levällään. Apuun saapuivat onneksi kesälampaidemme viralliset huoltajat Eeva ja Seppo. Saatoimme siis ulkoistaa miehet pihapuuhiin ja huushollata Eevan kanssa sielumme kyllyydestä.
Vanhoissa tavaroissa ja huonekaluissa on taustalla aina joku tarina, kaikkia tarinoita emme tietenkään toki tunne, mutta kaikki keittiön huonekalut ovat ikivanhoja. Keittiö tässä muodossaan on väliaikaisessa tilassa. Varsinainen the keittiöremontti odottaa vielä itseään siihen tilanteeseen, jossa saamme juoksevan veden ja viemäröinnin tehtyä eli ehkä ensi kesänä tai sitten seuraavana....
Vihreä kästyykiteline on isopappani eli äitini papan tekemä. Kästyykin suojaliina on isäni äidin tekemä.
Vanha punainen rengin kaappi sopii pirtinpöydän yläpuolelle hienosti
Talon ikkunalaudoista on säilynyt vain yksi - tosi kaunis sellainen. Pienen kierroksen jälkeen ikkunalauta palasi kettiöön, tosin viereiseen ikkunaan missä alunperin oli.
Kuparipannut pääsivät uusvanhan hyllykön päälle esille. Arabian kesäkukkakahvikupit ovat kirpparilöytö.
Tämä vanha kaunis astiakaappi on matkannut äitini mummon ja papan evakkokuormassa Sortavalasta monen mutkan kautta meidän keittiöön. Tämän kaapin muistan mummolan keittiöstä lapsuudestani vihreänä, jossain vaiheessa kaappi oli saanut myös beigen ulkoasun. Tämän olen "entrannut" vuosia sitten ja yllätys olikin melkoinen kun alin sävy oli valkoinen.
Jokaisella meistä on omat omituisuutemme, minulle yksi niistä on Arabian vanhat salkkarit. Ne päätyvät vähän turhan usein kirpparilla ostoskoriini.
Keittiön pirtinpäytä on oman mummoni peruja ja se on sopivan pieni keittiön aamiaspöydäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti