torstai 20. lokakuuta 2016

Kun isäntä puhelimen osti



Isäntä motkottaa säännöllisin väliajoin minun vaateostoksista ja erityisesti kengistä, sekä laukuista -sellaisella tasaisella murputuksella. Jostain ihme syystä hänellä on sellainen käsitys, että niitä olisi minulla jotenkin kummallisen paljon, ettei jopa liikaa. Sellaiset hyödykkeet kuten vaatteet eivät myöskään saisi maksaa mitään, koska vaatetukseen sijoittaminen on rahan haaskausta ja periaatteellisesti KALLISTA.

Ihan kokonaan toinen juttu on sitten autot ja kaikenlaiset työkalu vippastaakelit, sekä moottorihärpäkkeet. Niissä kelpaa vain paras eli yleensä myös kallein ja esim. yhteen B:llä alkavan ketjun liikkeeseen ei voi käytännössä edes astua ovesta sisälle, koska laatu on niin huonoa. Parasta laatua saatetaan etsiä internetin syövereistä iltakaupalla ja tilata sitten se vaikka maailman ääristä - jos se on vaan paras.

Tämä ei tietenkään koske lainkaan käyttössä olevaa autoa. Ei, koska se on vain välttämätön paha, jota tarvitsee liikkumiseen paikasta A paikkaan B. Jos se on vähän lintallaan johonkin suuntaan niin ei se haittaa koska kyseessä on kulutushyödyke, johon ei rahaa tuhlata.

Ensimmäisen kokemuksen hänen autosta sain ennen kun olimme edes yhdessä. Vein oman autoni hänelle huoltoon ja sain hänen autonsa sijaisautoksi, että pääsin päiväksi töihin. Oli siinä meikä tytöllä vähän pokassa pitämistä kun tuosta Ford Ka kopperosta puuttui takalasi kokonaan, tai noh ei kokonaan olihan se paikattu pahvilla. Teki mitä ilmeisemmin lähtemättömän vaikutuksen, kun tässä ollaan!

Niin ja työkalut! Niitä pitää olla ja paljon! Mistään ei voi luopua, koska sitä voi joskus vielä tarvita ja kaikki namiskuukkelit pitää olla OMIA. Kavereilta ei voi lainata koska se on niin hankalaa.

Myönnettäköön tasapuolisuuden nimissä tässä nyt ihan julkisesti, että onhan minulla myös aika monta laukkua ja useammat saappaatkin se on totta (mutta niitä tarvitaan kaikkia).

Tämä pitkähkö esipuhe on tausta alustusta sille, ettei tuo ukko kulta niin kovin usein villiinny shoppailemaan, mutta nyt villiintyi!



Katsokaapas tätä! Kesällä kiertelimme rompepäivillä ja totesimme, että Millingtonista puuttuu vielä se ihan oikea puhelin. Ei puutu enää, arki-illan huutokaupan tuloksena on meillä nyt ihan ihka oikea kammesta veivattava Tartu Telefooni Vabrikin puhelin. Ja se on muuten viimesen päälle hieno!!!! Olen onnellinen <3 ihanaa että tuo armastus kuitenkin joskus riehaantuu ostospäälle ;)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti