lauantai 18. helmikuuta 2017

Tyylisuuntaa etsimässä kamariin


Myönnettävä se on olen höyrähtänyt totaalisesti talonpoikaisromantiikkaan - ellei joku ole sitä vielä huomannut. Maalaisromantiikka sen sijaan sanana on kärsinyt mielessäni inflaation sen vuoksi, että kaikissa sisustusryhmissä ja blogeissa, joissa pääteema on maalaisromantiikka on pääväri valkoinen.


Kyllä edelleenkin, vaikka muitakin sävyjä on ilmoille alkanut ilmestyä on valkoisuus vielä kovin hallitsevaa. Maalaisromantiikka ehkä pitääkin tulkita siis nykyajan ilmiöksi ja tyylisuunnaksi, joka huonekalujen ja esineiden muotokielen puolesta on saanut vaikutteita talonpoikas- ja kartanoromantiikasta? Suomessa eri tyylisuunnat nivoutuivat aikoinaan sulavasti yhteen ja tätä tyylisuuntaa on totuttu kutsumaan jugediksi.


Entisaikaan valkoinen oli väri, jota ei talonpoikasmökeissä ja -taloissa nähty juuri lainkaan. Herraskaisissa kartanoissa sen sijaan salin kalusto saattoi olla fiinisti myös valkoinen, niin myös Villa Millingtonissakin. Pariisin maailmannäyttely esitteli vuonna 1925 uuden tyylisuunnan Art Decon ja vasta tämän jälkeen valkoista on näkynyt enemmän sisustuksessa. Luonnollisesti Suomeen Art Deco on rantautunut vasta myöhemmin.

Villa Millingtonin nykyinen päärakennus on rakennettu 1930 ja tuolloin ei varmasti ole tyylisuunnista talonpoiskaisperheessä puhuttu mitään. Kolmekymmentäluvun värimaailmassa pääosaa ovat kuitenkin esittäneet beige ja harmaa. Tämä on Millingtonissa nähtävissä alkuperäisissä tapeteissa sekä salin lattiassa.

Miten tämä liittyy nyt mitenkään siihen mitä olen tänään tehnyt? No ei varmaan yhtään mitenkään, tai no puolusteluna sille että uusi päiväpeitto kamarissa ei varmaan edusta mitenkään 1930-luvun tyyliä, edustaako se edes meidän omaa tyyliä niin en ole siitäkään nyt yhtään varma.

Löysin jo tuossa kuukausi sitten alennusmyynneistä tikkipeiton johon ihastuin kaupassa. En vaan silloin vielä keksinyt missä peiton paikka voisi olla.









Sopiiko tämä nyt vai ei? Menikö blogipostaus suoraan tyylisuunnista tyylittömyyteen? Siinä se kuitenkin nyt on, katsotaan missä vaiheessa menee hermo kun on niin paljon vaaleita kohtia ja tuo koiran rutale itseään ulkoa tullessa meidän päiväpeittoon aina kuivailee.  Voipi olla että kokeilen vielä toisin päin koska kääntöpeitto kyseessä. 

Ihan valmiina peitto ei löytynyt vaan tähän on ommeltu kaksi peittoa yhteen ja kuten kuvista näkee, sähköremonttikin odottelee vielä aikaansa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti