Piha-aitan pelastusta osa II

Muistin virkistykseksi tuo ensimmäinen kuva viime syksyltä. Siinä näkyy aika selvästi miten aitan katto on notkahtanut pitkittäin ja kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin osassa I koko aitta on levähtänyt sivuttainkin. Päädyt ovat nyt saatu tunkattua ja tuettua lähes vaateriin. Samoin kuin harja pitkittäin. Kaksi seuraavaa kuvaa on tältä päivältä ja jätin tuon sivu kuvan tarkoituksella valon suhteen noin tummaksi että harjan muutos näkyisi vähän paremmin.

Rytinää ja pauketta on kuulunut vaikka varovasti on mentykin ja vielä on vähän matkaa lopputulokseen, jossa toivonmukaan myös pysytään sitten kun kaikki liinat ja tuennat irroitetaan. Muutosta lähtötilanteeseen on kuitenkin jo noin 10cm.

Aitan vintti on ollut vielä täysin siivoamattakin ja sen kimppuun kävimme tänään. Lähtötilanteessa olimme tämän äärellä:

Ihan piti ensin vetää syvään henkeä ja muistuttaa itseään että tämänkään ei tarvitse olla valmis tänään. Ryönää on mahdoton määrä vaikka perikunta on jo ennen tilan myyntiinlaittoa siivonnut porukalla.

Huolellahan rojut oli läpi käytävä koska joukossa voi aina olla niitä aarteita ja jotainhan tottakai löysimmekin. 

Kokonainen rullallinen paperitapettia. Olisikohan tässä uudet tapetit salin seiniin siinä vaiheessa kun eristyksiä ryhdytään tekemään?

Vanhasta mäkiautosta vai liekkö ollut ihan polkuauto on etupyörät kadonneet vauhdin hurmassa.

Seura-lehden vuosikertoja löytyi aika nippu. Vanhin lehti oli vuodelta 1944. Näillekin löytyy varmasti jonkinlaista uusiokäyttöä.

Anttilan postimyynti on ollut ilmeisesti olemassa AINA. Itse muistan, että ennen Anttilan tavarataloa kotipaikkakunnallani on tavaratalo, jonka nimi oli Surf tai jotain sen tyylistä. Keltaiset muovikassit heillä ainakin oli, siitä olen varma. Anttilan kokonainen katalogi löytyi vuodelta 1966 ja sen takasivulla itse Eero Mäntyranta mainostaa viimeistä huutoa olevia hiitoasuja. Tämä hiustenkuivaaja mainos taitaa olla jo aikaa ennen sitä.

Terveys-lehti vuodelta 1974 viittaa jo niin lähelle omaa alaani, että se oli pakko istahtaa lukemaan ihan alas. Kovasti jäi mietityttämään, että olemmeko edistyneet 40-vuodessa yhtään mihinkään joidenkin asioiden suhteen. Tässä numerossa nimittäin pohdittiin mm. Turvaammeko vajaakuntoisen työnteon oikeudet.

Hetekoita, tai ratikoita kuten herra 9v näitä taivaanlahjoja nukkuvalle suomen kansalle kutsuu, löytyi kolme. Näiden lisäksi yksi päästä levitettävä ja yksi sivusta levitettävä sänky kaipaavat kunnostusmotivaatiota jo kovasti. 

Tämän päästä vedettävän kanssa tosin taitaisi päästä aika helpolla kun kaikki osat tuntuvat olevan jo valmiiksi irti liimauksistaan ja maali rapisee jo hanskalla hangaten. Tokko tuo ruskea väri ollut alkuperäinen. Alta paistaa valkoinen, mutta jotenkin epäilyttää että näin vanha sänky olisi ollut alunperin valkoinen. Voi että sormia syyhyttää päästä jo tällaisiin näpertelytason projekteihin käsiksi, mutta ei auta nämä suuret linjat on saatava ensin edes jonkinlaiseen järjestykseen.

Sänkyjä on siis jo ihan omiksi tarpeiksi tai no niin paljon, että voisimme avata B&B majoituksen. 

Näiden pönttöjen, jotka sivumennen sanottuna ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin, käyttötarkoitus on sitten jälleen hämärän peitossa. Täällä möyrytessä huomaa kyllä, että omassa historian tuntemuksessani on valtavia aukkoja, vaikka historia koulussa mieliaineitani olikin. Olisiko tuo vasemman puoleinen jonkinlainen separaattori tuosta kammesta päätellen. Valtavan hieno se joka tapauksessa on ja muuttaa meidän eteiseen varmaan jo heti huomenna, kunhan pesun jäljiltä vähän kuivuu.

Isompi pänikkä onkin sitten vallan mystinen. Kansi on nimittäin umpinainen ja siinä on vain pieni noin 10x12cm kukkuu-luukku tynnyrin sisään.

Tämä saavi on saavuttanut jo ihan kunnioitettavan 145 vuoden iän ja on ikäänsä nähden kyllä ihan edustuskelpoinen. Kokoa tällä sammiolla on kolmen nykysaavin verran. Harmi kun ei tullut laitettua mitään mittakaavaa tuohon kuvaan.

Lehdistä laitoimme talteen vielä ehjät Seurat, Keskisuomalaiset ja jokusen Maaseudun tulevaisuuden sekä Uuden Suomen.

Vähenihän se ryönä aika paljon vaikka kaikenlaista vieläkin jäi.

Vintin takaosan lattialaudat kaipaavat myös pientä entrausta ja siivouspartion olikin syytä katsoa tarkkaan mihin jalkansa laittoi. Yhtään edes liki tilannetta ei kuitenkaan onneksi tullut.

Syksyn sipulikukkaistutuksiinkin on jo työkalut valmiina. Vai onkohan tämä työkalu ollut taimien istutusputken esi-isä?

Vanha ladonovi on tehty jykevistä lankuista ja taitaa jossain vaiheessa päätyä tuollaisenaan mm. juhannuspöytämme kanneksi vai olisko jo joulupöydässä. Lapset kun ilmoittivat jo tässä vaiheessa, että joulu vietetään tänä vuonna maalla.

Päivän päätteeksi on isännän askelmittarissa 24 000 askelta, omani näyttäessä 12 000. Saunanlauteilla kun näitä tuossa vertailimme oli ensimmäinen kysymys "miten ihmeessä sulla voi olla noin vähän?". Tähän on kovasti yksinkertainen selitys: lehtiä lukiessa täytyy vatkaantua ihan mahdottomasti, jotta askelmittari reagoisi ;)