Piha-aitan pelastusta osa I

Piha-aitta on suuri ja komea hirsirakennus, jota on ajan hammas myöskin hieman pureskellut. Aitassa on kaksi hienoa kesähuonetta, yksi betonilattialla varustettu huone, ulkovarasto ja koko aitan mittainen halkoliiteri aitan takana. Aitan päädyssä on vellikellon tapuli, itse kello on valitettavasti vaihtanut maisemaa.

Aitta on painunut vähän sieltä sun täältä ja koko rakennelma on levähtänyt niin, että takaosasta on osa välikatosta pudonnut roikkumaan. 

Eikä tämä pelastusoperaatio ole oikeasti osa yksi, vaikka blogiin tästä vasta nyt kirjoitankin.

Aittaa on pelastettu jo monta viikkoa pikku hiljaa tunkein, tönärein, liinoin ja kärsivällisyydellä miesväen toimesta. Nyt olemme siinä tilanteessa, että osat alkavat vähitellen sivusuunnassa löytää toisensa vaikka muut linjat vielä vähän kiharalla ovatkin.

Minä osallistun projektiin (huom. erikseen kutsuttuna) ensimmäistä kertaa. Syykin on selvä, aitan päädyssä olevat vanhat perennat pitää kaivaa ylös, koska multa makaa alimpien hirsien päällä.

Puolenpäivän kaivelu-urakkahan tästä tuli, koska pelastettaville perennoille piti myös löytää joku paikka. Siinä sivussa sitten tuli kaadetuksi pari, kolme ehkä neljäkin puuta sähkölinjojen tieltä. Lopputulemana neljä mönkkärinperäkärryllistä multaa, uusi perennapenkki, pari kärventynyttä niskaa ja neljä kättä.

Mullat on poissa kuitenkin ja samoin puolet alimmasta hirrestä. Tarina jatkuu siis varmasti jossain vaiheessa, koska uskokaa tai älkää tätäkään projektia ei viety yhdessä päivässä, viikossa eikä kuukaudessakaan maaliin saakka.