Leivinuunin korjaus

Tuvan leivinuuni on varsin jykevä, joku osasi kertoa ettei uuni ole seitsemälle leivälle vaan yhdelletoista. Miksi leivinuunin koko ilmoitetaan parittomana?

Vanhan uunin tulipesänkatto oli romahtanut kokonaan. Mestarimuurarimme Jyvässeudun Kivityöpalvelusta arveli korjausprojektin onnistuvan yläkautta purkamalla. Uunin purku olikin varmasti se hikisin homma! Leivinuuni projektin vuoksi tuvan muuta remonttia ei ole vielä aloitettukaan, koska vanhat tapetoidut pinkopahvit suojaavat hirsiä tässä jättimäisessä pölyhussakassa.

Pellit poistettiin uunin alaosasta aluksi sen vuoksi, että mahdolliset halkeamat tulevat esille. Peltien poistaminen jäi kuitenkin pysyväksi ratkaisuksi, koska uunin yläosan tiilet on maalattu jossain vaiheessa ja maali on osittain rapistunut. Ehkä se oli hieno silloin joskus 70-luvulla, sillä muistan että omassa lapsuuskodissanikin 50-luvulla rakennetut tiiliuunit maalattiin punaisella tai ruskealla ja laastivälit viimeisteltiin valkoisiksi. 

Mikähän se on tämän 2010-luvun muotioikku sisustuksessa, jota ihmettelemme vuosikymmenten päästä? Minulla on parikin villiä veikkausta: korkeakiiltoiset keittiön kaapistot ja antiikkisten huonekalujen maalaaminen valkoiseksi. Miksikö mietin tällaisia? Ehkä siksi, että omatunto taitaa hieman kolkuttaa kun leivinuuni on ensimmäinen kapistus Milligtonissa, joka ei palaa täysin alkuperäiseen asuunsa.

Korjatun uunin pintaan vedettiin ensin saneerauslaasti, koska rappaus ei tuossa maalipinnassa myöskään tule pysymään.

Tulipesä korjattuna

Saneerauslaastin jälkeen oli vuorossa lammaus, joka tehtiin tarkoituksella hieman sinne päin. En nyt häveliäisyys syistä kirjoita tähän sitä, mitä päin työohje oikeasti oli kun meidän pojatkin lukevat näitä tekstejä. Tarkoitus oli kuitenkin jättää hieman elävää pintaa tiilistä, eikä tehdä liian nykyaikaisen näköistä jälkeä.

Leivinuunin luukku jouduttiin myös uusimaan
Markkinoilta ei suurempaa löytynyt kuin tämä

Leivinuunin pinta on käsitelty nyt antiikkilaastilla epätasaiseksi. Uuni odottaa vielä maalausta eli suuaukon tiilet jäävät maalauksen alta näkyviin ja tuohon suuaukon etureunalle pitäisi vielä keksiä jotain.

Suuaukon molemmin puolin olevat pellit saavat vielä uudet "kahvat" eli alunperin niissä ei ole ollut tuollaisia rautalanka virityksiä niin kuin kuvassa näkyy. Eikä nuo nuohousluukkujen kannetkaan jää tuossa ylhäällä noin ulkoneviksi, vaativat vielä hieman säätöä.

Aikaisemmin mainitsin, että tulipesän katto muurattaan neljästä eri osasta. Eipä näin tehtykään vaan koko katto muurattiin valmiiksi paikoilleen. Tulipesä on ollut kuivumassa nyt jo toista kuukautta ja poistimme tänään katosta muovit, jotka estävät liian nopeaa kuivumista. 

Aika siis kokeilla "ensitulet" ja kivijärkäleen hormien vetävyys. Tässä kohdin täytyy muistaa, että leivinuuni on kokenut melkoisen remontin oltuaan 30-vuotta käyttämättä eli ihan ei heti aleta leipätaikinaa virittelemään. Uunin tulipesässä on ollut nyt jo jonkin aikaa puhaltava lämmityslaite päällä ja seuraavassa vaiheessa uunin sisällä palaa iso ulkotuli.

Ensi viikolla saapuu paikalle sitten nuohooja ja toivottavasti sen jälkeen voimme sytytellä jo ihan oikean valakian tulipesään. Rojautellaan jossain vaiheessa vielä kuvia kun on viimeistelytkin tehty. Kyllä tästä komia tuli! Iso kiitos Kivityöpalvelulle.

Yksi ongelmahan tässä tilanteessa nyt on: miten ihmeessä sitä malttaa pitää näppinsä erossa noista seinien pinkopahveista kevääseen saakka? Kovasti nimittäin hivelee ajatus koko suvun joulupöydästä keskellä tuvan lattiaa. Annoin nimittäin ukaasin isännälle, että lattioihin ei kosketa ennen kun ensi vuoden puolella ja pinkopahvit ovat hyvä hirsien suoja siinäkin rojektissa.  Lattioiden nosto ja eristys olisi siis se seuraava sisällä tapahtuva suurempi operaatio.