Syksyn merkit Valio-myrskyn jälkimainingeissa

Valio-myrsky oli ja meni. Millingtonissa nurkat ryskyivät, mutta pönttöuunien tuli lämmitti vaikka tuuli puhaltikin ihan kiitettävästi mäen päällä olevaan mökkiin. Tulipahan testattua nyt, että ei tämä ihan harva ole kun ei tupé ollut aamulla tuulen voimasta sekaisin.

Sähköt menivät illalla jo kuuden aikaan ja palasivat seuraavana iltapäivänä kolmen aikaan. Agrekaatti puksutteli sähköä jääkaapille ja ilta meni kynttilän valossa tunnelmoidessa.

Nyt vasta oikein ymmärtää, kuinka mainioita vehkeitä kaasu- ja puuhella täällä maalla ovat. Käytännössä elämä ei juurikaan sähköttömyydestä häiriintynyt. Lämpöä riitti ja ruuatkin valmistuivat vaivattomasti.

Aamulenkki tiluksilla kertoi muutamasta myrskyn kaatamasta puusta. Rannassa yksi koivu oli katkennu parin metrin korkeudelta. Tuuli puhalti järveltä päin, joten puu pötkötti sievästi kuivan maan puolella.

Tienlaidasta yksi koivu on menettänyt puolet juuristaan tienteko vaiheessa, joten könölläänhän tuo oli jonkin verran.

Pienehkö kuusi oli varmasti myös kärsinyt ojan kaivuusta ja oli käynyt pitkälleen tielle, tukkien naapurimökille pääsyn. Näin pienillä tuhoilla me selvisimme tällä erää. Tosin metsäpalstalla emme vielä käyneet tuhoja tarkistamassa.

Kaunein ruska meni myös Valion myötä. Satunnaisia kukkijoita pihalta kuitenkin vielä löytyy. Pensashanhikit ovat täydessä kukassa ja muutama syysleimukin vielä sinnittelee.

Syysvuokko sen sijaan on edelleen parhaimmillaan ja mansikat kypsyttelevät viimeisiä marjojaan. Mikä on kyllä ihan käsittämätöntä, eletäänhän lokakuuta.

Sipulikukat ja ystäviltä saadut siemenkylvöt päätyivät tänään myöskin maahan. Ensi keväänä sitten varmasti ihmettelen täällä, että mitä kummaa olen istutellut. Villi veikkaus, että puoliakaan en muista!

Sipulikukkien suhteen iski pieni hulluus saksalaisen ruokatarvikeliikkeen myymälästä kun sattui löytymään paljon kaikenlaista - tarpeellisia tietty kaikki! Moneen kertaan olen vannonut, etten tulppaaneja osta enkä istuta, kun jaksavat ilahduttaa yleensä vain muutaman vuoden. Jotenkin tuo vala unohtui kaupassa täysin ja pihaan on kaivettu nyt ainakin neljän eri lajikkeen sipulit. Narsissejahan pihalla oli entuudestaan runsas lajivalikoima. Minä nyt sitten kuitenkin löysin kaupasta kerrotun valkoisen jota ei vielä ole.

Syksyinen Ruusupuusta ostettu kranssi päätyi kamarin ikkunalle. Se on niin kaunis, että en raaskinut sitä ulko-oveen laittaa, kun ei sitä sieltä näe kun supikoirat ja hirvet poissa olessamme.