Piipun pöhinät

Viime viikolla kirjoittelin kuinka ensitulet paloivat ulkotulen muodossa leivinuunissa ja elättelin toiveita, että oikea tuli saataisiin pesään nuohoojan vierailun jälkeen.

En tiedä, olisiko sitä elämä kovin yksitoikkoista ja tylsää, jos edes joskus joku menisi silleen niin kun sinne päin edes kun strömsöössä?

Arvaattekin varmaan jo mitä tapahtui? Piippu oli ihan tuhannen tukossa. Näin jälkeen päin ajateltuna olisihan tuo pitänyt arvata, kun leivinuunin pelti oli niin totaalisen jumissa remonttia aloitellessa, että isäntä joutui sen puoliväkivallalla tuolta piipusta irroittamaan. Eikä ihme, sen verran miehekäs määrä tavaraa piipussa majaili, että paino oli pellin päällä varmasti aikamoinen.

Mitäs sitten? Sitäs sitten, että vintiltä reikä piippuun ja moskat ulos piipusta. Onneksi nuohoojamme on niin ammattilainen, että osasi lähes tiilen tarkkuudella näyttää kohdan, josta tukkeuma alkoi. Kuvassa tavaraa on imetty piipusta jo puolenmetrin verran.

Piippuun oli pudonnut pari, kolme tiiltä ja hirveä määrä tuhkan sekaista hiekkaa. Linnunpesää ei sen sijaan löytynyt.  Tavaraa tuli hormista melkein kottikärryllinen, että ihan ei olisi heti leivinuuni lähtenyt vetämään.

Moskat on poissa ja aika tilkitä reikä. Kumpikaan meistä ei tietenkään ole muurannut ikinä mitään sillälailla oikeasti. Sinne ne tiilet vaan piippuun takaisin päätyivät. Minulla tosin ei ole tässä kakku-touhussa osaa, eikä arpaa muuta kun valokuvaajana.

Piisisen Jorma on kuulemma tv:ssä joskus tehnyt näin :)

Ei sitten laitettu tulia vieläkään pesään... Odotellaan, ehkä se joulukinkku vielä tuonne pääsee, jos ei tänä vuonna niin sitten ensi vuonna.