Piparien leivonta kuuluu itsenäisyyspäivään

Jostain syystä piparit ja itsenäisyyspäivä ovat meidän perheessä aina kuuluneet yhteen. Joulupiparit on leivottu itsenäisyyspäivän aikaan meillä niin kauan kun minä jaksan muistaa ja varmasti kauemminkin. Nykyään tosin pipareita leivotaan innokkaiden teinileipureiden toimesta jo aikaisemminkin. Taikinaa on tänä vuonna kulunut jo kaksi ja puoli kiloa, mutta pipareita ei vaan näy missään.

Viime vuonna pojat koristelivat itselleen valmispiparitalot ja tänä vuonna herra 13v halusi että teemme muumitalon. Muumitalon muotit ovat lojuneet melkein 10-vuotta laatikossa sen ensimmäisen talon jälkeen. Kokemus oli kokolailla mieleenpainuva. Ajattelin siis tänä vuonna osallistua vuoden äiti skabaan ja uhrata sormeni ja hermoni tähän projektiin kun kerran lapset niin tahtovat.

Tuvassa on melko mahdotonta kuvata tähän aikaan vuodesta ilman lisävaloja

Itse leipomisen hoitivat teinitontut ihan itse, mutta jo ensimmäisen seinämuotin oton yhteydessä herra 13v ilmoitti ymmärätävänsä miksi meillä ei ole viime aikoina muumitaloa joulun aikaan nähty.

Olimme kaukaa viisaita ja seinäpaloja valmistettiin molempia kaksi ylimääräistä

Leivinuunissa pipareiden paistaminen on kyllä sinällään jo taiteen laji. Ensin on liian kylmää ja sitten kuumaa, eikä kohin koskaan. Kaksi seinää meni paistaessa pilalle, toisesta tuli käppyrä ja toinen jäi vissiin vähän raa'aksi kun ei kovettunut ollenkaan. 

Onnistumisprosentti oli siis ihan kohtalainen amatööri kondyktööreille. Hienosti saivat pojat myös kaulittua taikinan tasaiseksi ja ihan omin voimin.

Maalaushommat hoiti niin ikään pääosin herra 13v. Sinistä seiniin ja punaista kattoon.

Tässä vaiheessa vaikutti vielä oikein lupaavalta, tämän saattaa jopa näyttää ihan muumitalolta.

Sokerit sulamaan ja liimaushommiin. Tässä vaiheessa otettiin sitten jo isännän kädet avuksi ettei teinien sormet pala kuumassa sokerissa. Isäntä ehti kyllä luetella kaikki osaamansa kirosanat ennen kun ensimmäisenenkään seinä oli pystyssä. 

Aloitettiin helpoimmista eli kuistien kasaamisesta... alkaa vaikuttaa siltä että ei mene ihan niin kun strömsöössä tämä homma...

Seinät kun saatiin kasaan, oli pahin epätoivo jo mennyt, ihan ei kyllä vielä leipomislehtien palstoille tällä päästä. 

Sisälle vielä pienet valot - niillä paikkaa paljon yksityiskohtia. Sisällehän ei kukaan pääse kurkkimaan seinien saumauksia.

Niin ja se katto, ihan symmetrinenhän tuosta ei nyt tullut mutta ei taida tahtia haitata, vaikka tässä vaiheessa hieman enemmän slummien hökkeliä muistuttaakin kun Tove Jansonin satutaloa.

Viimesitelyiden jälkeen voidaan kuitenkin todeta, että kyllä tällä piparitalolla nyt yksi joulu saadaan juhlituksi.