Pilkkijän kalansaalis ja järvinäköala

Puuhailin tänään taas jotain sellaista mitä en ole oikeastaan koskaan tehnyt. Kävin pilkillä ja sain kalan. Juu-u iso ahvenainen tarttui koukkuun. Sinällään itse pilkkiminenhän oli jo toinen kokemus tälle talvelle, mutta ensimmäisellä kerralla kyseessä oli lähinnä reikien "porailu" jäähän, koska toukkiahan emme tietenkään olleet ymmärtäneet ostaa (tälle paljastukselle ei ole kyllä isännän lupaa :D :D ). Ja juu tiedän kyllä, että kyseessä on kaira Tuo porailu kuvaa mielestäni paremmin meidän tämän hetkellisiä kalastustaitoja.

Jo pelkkä pilkkivehkeiden ostotilanne oli siinä määrin ilmeisen viihdyttävä, että kaupassa eräs herrasmies pysähtyi sivusta seuraamaan toimintojamme pidätellen nauruaan kun niitä mormuskoja sieltä hyllystä valitsimme - ymmärtämättä aiheesta siis yhtään mitään.

Ei tuosta nyt ihan keitoksi ole, mutta maistamaan päästään. Tosin herra karvakuono-kalastuksen valvoja tämän jo syödä meinasi eläviltään.

Jäältä teimme myös havainnon, joka kesällä jää vain vilahdukseksi. Raivokkaalla pusikonraivauksella tuvan ikkunasta, kuistilta ja tietenkin yläkerrasta on järvinäköala saavutettavissa. Vähänhän tuossa tuota pöpelikköä on edessä, mutta jokohan ensi kesänä voisi istua rappusilla aamukahvikuppi kädessä ja ihailla järveä??? Ai niin... ensin pitäisi varmaan olla ne rappuset.