Kohti juoksevaa vettä, osa 3 - harmaat vedet

Harmaiden vesien käsittelyyn on saatavilla erilaisia suodattimia ja muita härpäkkeitä. Vaihtoehtoja tutkiessamme meille kuitenkin jäi vain yksi mahdollisuus; suodatinkenttä. Kaikki muut vaihtoehdot olisivat tarvinneet reilusti enemmän maavaraa kun Millingtonissa on.

Nyt kun mustien vesien pullokaivo on jo maassa, on aika siirtyä suodatinkentän kaivamiseen. Harmaille vesille upotettaan MX-sako imeytyspakettiin kuuluva kaksiosastoinen saostussäiliö, joka erittelee harmaistavesistä rasvan ja sakan pois ennen varsinaista imeytyskenttää.

Ennen kun varsinaista imeytyskenttää päästään kaivamaan on edessä kuitenkin pienoinen ryteikön raivaus - jälleen kerran.

Kuvassa alla sama pöpelikkö muutamaa hikipisaraa myöhemmin.

Kaivamisteknisistä syistä päädyimme tekemään yhden leveämmän kaivannon kahden sijasta. Putkien alle tuli kymmenisen senttiä sepeliä, päälle vähän enemmän. Sepelin päälle asensimme suodatinkankaan, jotta maa-ainekset eivät sekoitu.

Kaivojen oikeat syvyydet tarkastettiin perinteisellä vesivaakamenetelmällä.

Sepelipatjan ja suodatinkankaan päälle tuli vielä finnfoam-levyt. Ja jälleen kerran kallio on kohtalaisen lähellä! Putket jouduttiin jättämään hivenen liian pintaan, mutta tämä ongelma ratkaistiin sillä, että imeytyskentän päälle tehtiin pieni kumpare. Kallistukset kumpareeseen tehtiin niin, että sen päältä pystyy helposti ajamaan nurmen.

Imeytyskentän putkien päähän asennettiin ilmastointikanavat ja putket päätyvät maahan upotettuun kivipesään. 

Isäntä on tuolta heinäkuun puolesta välistä asti pelännyt aikaista syksyä ja lumen tuloa, koska oli päättänyt ja itselleen luvannut, että tämä osa remontista saadaan tänä kesänä tehtyä. Viikonloput ovat meinanneet loppua häneltä kesken, kun kaivinkone on temppuillut, eikä urakka tunnu valmistuvan lainkaan (omasta mielestään).

Kuten kuvistakin on nähtävissä syksyn pimeyskin on päässyt yllättämään useampana iltana ahkeran puurtajan. Itsensä ruoskiminen armottomaan raadantaan on tuon rakkaan ukkokultani vahvimpia ominaisuuksia. Lause "tämä ei valmistu ikinä, jos en nyt tee tätä" on kuultu tässä talossa satoja kertoja, aivan sama mitä kello on tuolloin ollut.

Kun joku projekti meillä aloitetaan sitä ei löysin rantein meillä huitaista. Suomalainen menttaliteetti "minkä kirjootin sen kirjootin" asuu syvässä tässä talossa. Kaivot on kuitenkin upotettu, putket maassa ja peiteltynä. Ehkä lumi ei kuitenkaan vielä ensi viikolla sada maahan ja vaikka sataisikin maailmamme tuskin olisi romahtanut, vaikka tämä osuus remontista ei olisi valmistunut tämän kesän aikana. Nyt tätä ei tarvitse miettiä, homma on paketissa tähän asti ja ehdimme vielä tehdä aimo siivun pihan kunnostusta ensi kesää varten.

- Toivottavasti ikä tuo tullessaan armollisuutta itselleen, rakastan sinua oma jääräpääni <3

Kohti juoksevaa vettä - osa 2, mustien vesien pullokaivo

Pullokaivon paikan löytyminen meinasi Millingtonissa olla kirjaimellisesti kiven alla. Jo käyttövesiputkia upottaessa meinasi syntyä ongelmia, kun paikoin tontilla ei ole kuin 20cm maa-ainesta kallion päällä.

Matalinkin pullokaivo tarvitsee 110cm kuopan alleen. Muutaman koekuopan jälkeen riittävä syvyys löytyi juuri ja juuri uuden kanalan päädystä. Paikka on senkin puoleen nyt oikein oivallinen että tyhjennys onnistuu letkulla helposti, koska tiehen matka jäi verrattaen lyhyeksi, eikä uusia tienpätkiä näin ollen tarvitse rakentaa.

Oman lisämausteensa tähän kaiveluun on tuonut kasvien pelastus hellekesän aikana. Palataan perennoihin toisen kerran, mutta sivutuotteena projektissa on siis myös kukkapenkkien täydellinen uusiminen. 

Vanhassa talossa kun ei voi mitään hommaa tehdä tuosta noin vain; aloittaa ja lopettaa. Ensin on luotava edellytykset aloittamiselle kuten tästäkin kuvasta näkyy. Pullokaivon paikka on tuossa komean oranssi hantuukisen lapion edessä.

Kaikki juokseva vesi, sekä sisään että ulos tuodaan taloon ulkokautta. Talon alla ei kulje putkia lainkaan. Wc, suihku ja kodin käyttövesi sijoittuvat kaikki talon yhteen idän puoleiseen nurkkaan. Näin minimoimme myös mahdollisen vesivahingon aiheuttamat vauriot tulevaisuudessa.

Kaatoja mustilla vesien putkissa on 1cm metrin matkalle.

Viiden kuution säiliö on varsin iso ja kuoppa sitä varten luonnollisesti valtava. 

Säilö upotetaan niin syvälle kun maavara antaa myöden. Säiliön alle pieni kerron mursketta jolla säiliö myös saatiin suoraan.

Maiden täytön ajaksi säiliöön laskettiin painoksi vettä ettei se nouse itsekseen ylös.

Pullokaivon päälle asennettiin vielä varulta kangas pitämään säiliötä paikoillaan, vaikka tuskin tuo kallio kovin paljon routiikaan.

Maata päälle ja projekti jatkukoot harmailla vesillä!

Pieni askel yhteiskunnalle, suuri Millingtonin juoksevalle vedelle - osa 1

Loppu kesä ja tämä alkava syksy on mennyt "kuoppilloloita" kaivaessa. Millingtonissa on  tehty porakaivo joskus ehkä 70-luvulla. Kaivosta nostamme käyttöveden ja se on riittänyt hyvin tänäkin kesänä vaikka monilla on vesi omista kaivoista loppunut kuivan kesän vuoksi.

Poikien mukaan meillä on juokseva vesi ollut kuulemma koko ajan, koska aika usein veden kanto on poikien tehtävänä silloin kun kotona ovat.

Heinäkuussa aloitettiin puhtaista vesistä vaihtamalla vanha pieni kaivonrengas suurempaan, että kaikki tarvittavat vimpaimet mahtuvat kaivoon.

Oman haasteensa projektiin on tuonut maaperä. Talo on rakennettu kallion laelle ja maata ei juuri ylimäääräistä ole talon ympärillä. Väylä kaivolta taloonkin aiheutti pieniä haasteita ja ihan suorinta linjaa emme voineet käyttää.

Tässä kohtaa pitänee taasen kiitellä tuota isännän ensimmäisen kesän hankintaa; oivaa traktorikaivuri  herra New Hollandia, kyllä olisi tämäkin projekti tullut kohtalaisen kalliiksi, jos omaa konetta ei meillä olisi ollut käytössä. 

Puhtaiden vesien kanssa samaan kaivantoon upotettiin myös taloon tulevat uudet sähköjohdot (= ensi kesän projektiin valmistautumista). Käyttövesiputket vuorattiin styroxkouruilla ja näille tehtiin vielä finnfoamista kourueristys päälle ja viimeiseksi vielä yksi 50cm leveä finnfoam päälle. Itse putken sisään tulee vielä lämmityskaapeli.

Sähköjohdon varoitusnauha meinasin työn touhussa unohtaa monttuun puottaa, mutta viime hetkellä sekin sinne sujahti

Myös kaivon rengas eristettiin ulkoapäin. Jossain vaiheessa pitäisi miettiä miten nuo upeat finnfoamit suojataan nyt ensi hädässä pesänrakennusintoisilta linnuilta ja toiseksi miten tuo naamioidaan vanhaan pihapiiriin sopivaksi.

Monttu piiloon ja lisää kaivelemaan! Seuraavana ohjelmassa on vuorossa pullokaivon piilotusta.

Isännän uusi rakkaus on saapunut kotiin

Jos vanhempi nainen ihastuu itseään nuorempaan mieheen on hän automaattisesti puuma. Mutta mikäpä on silloin termi, jos keski-ikäinen mies ihastuu oman anoppinsa ikäluokkaa olevaan englantilaiseen vanhaan rouvaan?

Näin on nyt meillä käynyt! Rouva on saapunut myös ihan meidän huusholliin saakka.

Saanen esitellä Rouva Massey Harris Ferguson  vuosimallia 1952.

Ihan virheetön hän ei toki ole, mutta kyllä 66 ikävuoteen mennessa saa jo vähän ajan patinaa ilmaantuakin. 

Välioviprojektia

Nyt kun ikkunat on valmiina voikin heittäytyä väliovien kimppuun! Millingtonin alakerrassa on KYMMENEN vanhaa kruusattua ovea, jotka kaikki ovat skraban ja maalin tarpeessa. Keittiön ovet ovat kaikista pahimmassa kunnossa. Aloitetaan siis sieltä ja ruokakomeron ovesta.

Herää kysymys, miksi tuo kulumajälki on pahin lukon kohdalta? Onko ruokakomeroa pidetty ennenvanhaan lukittuna?

Hieman näissä vanhoissa peiliovissa on rapsuteltavaa. Helpoimman kaavan mukaan näitä ei ole valmistettu.

Kahvat ja helat pois, skraba laulamaan ja hiomakoneella viimeistelyt.

Lämpimässä ja aurinkoisessa kesässä on sekin ilo, että perinteinen pellavaöljymaali kuivuu niin nopeasti, ettei kärpäsetkään ehdi siihen tarttua. Eli pienellä riskillä mennään, viime kesäinen ikkunankuivatusprojekti vähän liian tuoreena mielessä. 

Ensimmäinen puoli onnistui hienosti - vain yksi kärpänen! Ovi telineillä ympäri ja toisen puolen maalaukseen, mikä sekin onnistui oikein hienosti. Yllätys paljastuikin vasta, kun ovi nostettiin telineeltä ja piti laittaa paikoilleen.

Tässä välissä sää oli muuttunut ja olimme saaneet muutaman ukkosmyrskyn kokea. Tuuli oli puhaltanut sopivasti niin, että alapuolinen pinta ovesta oli saanut saranan naaraspuolen reijästä ruosteet oikein komeana suihkuna läpi koko oven.

Ihan vähän ottaa päähän. Näitä jälkiä kun yritti pyyhkiä rätillä tapahtui vain ja ainoastaan värin leviäminen. Imurilla tuo pöly ei lähtenyt mihinkään. Onneksi olin juuri edellisenä päivänä lukenut internetin ihmeellisestä maailmasta, että hiuslakka on vallan mainio myrkky erinäisten piirrustusten poistamiseen. 

Tässäkin tapauksessa hiuslakka toimi ja suurin osa tuosta sutusta lähti pois. Lopun sain hangattua  tavallisella puhdistusaineella puhtaaksi.

Vielä kun tähän lisätään, että tuuli oli pöllyyttänyt toiselle puolelle ovea ihan kivasti horsman valkoista nöyhtää. Voimme todeta, että ei, pellavaöljymaali ja ulkona kuivattelu ne ei vaan sovi yhteen vaikka UV-valoa tarvitaankin.

Viime kesänä 349 pikkukärpästä ikkunanpokissa liimautuneena ja tänä vuonna ruostepölyä ja horsman nöyhtää. Miten tämän nyt muistaisi taas ensi vuonna? Ei kuivata ulkona, ei kuivata ulkona, ei kuivata ulkona....

Ihan kiva tuosta ovesta silti tuli, siistiytyi merkittävästi - kahvat ja helat vielä odottavat käsittelyä. Maalia ovessa on nyt vain kaksi kerrosta, koska vielä ei ole varmuutta jääkö ovet ja listat valkoisiksi. Ovet ovat alunperin olleet harmaat ja keittiön lattiasta on tulossa todennäköisesti myöskin harmaa, joten loppusilaus jää odottamaan päätöstä sävystä sitten kun lattia on uudessa maalissa.

Step by step - kohti juoksevaa vettä

Neljäs ja helteinen kesä  menossa Millingtonin pelastuksen kanssa. Pihassa on 60 metriä syvä porakaivo, josta olemme saaneet nauttia erinomaista hyvää ja raikasta vettä, joka on riittänyt hyvin tänäkin kesänä. Perimätiedon mukaan kaivosta ei ole vielä koskaan vesi loppunut. Toivottavasti ei tänäkään kesänä, vaikka esim. lampaille on vettä tarvinnut kantaa noin 40 litraa päivässä.

Talousvesi kulkee sisään ämpäreissä ja likavedelle on vanha kunnon laskiämpäri käytössä. Lasten mukaan meillä toki juokseva vesi jo on, kun he sitä ämpäreillä sisälle kiikuttavat.

Toiveissa olisi, että vielä tämän kesän aikana vesi oikeasti juoksisi putkea pitkin sisään. Pieniä vastoinkäymisiä on vesijohtoprojektiin tullut, kun traktrikaivuri on asettunut poikkiteloin ja kallio on talon ja kaivon välillä paikoin vähän turhan lähellä pintaa.

Tästä lähdettiin "kitkemään"

Talon eteläpääty on kaiveltu perusteellisesti, kun putkille on etsitty reittiä kaivolta taloon. Pienien mutkien kautta reitti kuitenkin löytyi ja vesijohtoputket ja sähkökaapelit saatiin upotettua maahan ilman kallion räjäyttämistä.

Kaivon rengas vaihdettiin suurempaan ja eristettiin ulkoapäin. Kaivoon pitää mahtua kaikenlaista vipstaakelia, mitä siellä ei ennen ole ollut.

Seuraavaksi pitäisi löytää paikka pullokaivolle ja imeytyskentälle mustia ja harmaita vesiä varten. Harkitsimme myös biosuodatinta harmaille vesille, mutta se ajatus kaatui nyt tuohon peruskallioon.  Biosuodatin olisi tarvinnut 2,5 metriä upotusta maan alle ja puoleentoistametriinkin pääseminen tällä tontilla on ollut haastavaa.

Kaiken tämän kaivelun jälkeen meillä on pihassa valtavasti uusia potentiaalisia istutusalueita, että syksyä odotellessa voin etsiskellä taas maatiasperennoita tuttavapiiristä. Yksi uusi istutusalue on talon eteen jo tehtykin, samalle paikalle missä on aikoinaan kukkapenkki ollut. Penkkiin pääsi pelastukseen kaikeluiden alta ukonhattua, palavaa rakkautta, jalopähkämöä, unikkoa, pioneja, ruusuja ja erilaisia kurjenpolvia. 

En edes ehtinyt ottaa kuvaa istutuksesta siinä vaiheessa kun tuo kivinen singelireunus ja hake olivat vielä erillään. Vain elämää ei sen enempää... nyt istutusaluetta ympäröi valtavan hieno kanaverkkoaitaus.