Asiaa ämpäristä sadannen blogitekstin kunniaksi

Viime viikonloppuna huomasin, että tämä päivitys on Millingtonin sadas blogiteksti. Apua! Mistä sitä juttua on niin paljon riittänyt?  Samalla iski pieni rimakauhu, pyöreitä tulossa täyteen niin pitäisi olla varmaan jotain merkittävää kirjoitettavaa. Aika tasan tarkalleen puoli vuotta tässä on nyt tuusattu juttuja eetteriin, osa asiasta ja loput sen vierestä.

Syysvuokko

Kirjoittanut olen käytännössä koko sen elämäni mitä kirjoittaa jotenkin olen osannut. Sain lapsena päiväkirjan joululahjaksi kun oli 7-vuotias. Tiedättehän sellainen punainen pieni, muoviset pehmustetut kannet, jossa pikkuriikkinen lukko piti salaisuudet tallessa. Se on minulla jossain varastojen kätkössä edelleen tallessa. Kirja tuli aikoinaan täyteen ja tuli uusi kirja ja sitten uusi jne. Kirjoittelin päiväkirjoihin omia juttujani säännöllisen epäsäännöllisesti melkein 30-vuotta, jonka jälkeen olen tutustunut tähän blogimaailmaan.

Kouluaikoina en ollut erityisen innostunut tai hyväkään ainekirjoituksessa, vaan pärjäsin ihan kohtuullisesti. Jälkeenpäin olen itse ajatellut, että kärsin todennäköisesti jonkin asteisesta lukihäiriöstä. Ensimmäiset blogini olen kirjoitellut lapsille muistoksi muutamasta ulkomaan matkasta. En koskaan niitä sen suuremmin julkaissut, mutta nuoremmalle pojista niitä lueskeltiin pitkän aikaa iltasaduksi.

Tämä blogi syntyi myös eräänlaiseksi päiväkirjaksi siitä, miten etenemme unelmamme toteutuksessa. Elämä kun nyt vaan tuppaa olemaan sellaista, että asiat unohtuu ja lakkaa huomaamasta ympärillään olevia asioita. Jo nyt olemme monesti palanneet teksteissä taaksepäin etsimään mm. valokuvia.

Olisi pitänyt varmaan malttaa säästää tuo Millingtonin ulkokuoren julkaisujuttu sadanneksi tai odottaa, että leivinuuni valmistuu tai tai tai... mutta ei jää on särjettävä ettei kynnys nouse liian isoksi, kun meinaa mennä ihan höpinäksi koko juttu.

Niinpä päätin kirjoittaa sadannen jutun ämpäristä, niin juuri ämpäristä! Mutta tämä ei olekkaan mikään ihan tavallinen ämpäri, vaan erikoisämpäri ja erikoisen hyvä ämpäri, niin ja tietysti erikoisen kallis ämpäri eli löytö sinällään.

Ei tosiaan mikä tahansa ämpäri, vaan emalinen, hanalla ja köysikahvoilla, sekä kannella varustettuna. Minusta hieno, magee ja meille juuri sopiva - pakko saada, kun oli vielä viimeinenkin. Pojat keksivät tästä heti myös positiivisen seikan; tätä on helppo kantaa kaksin! 

Ämpäri löytyi Etolasta ja sitten se suolainen osuus eli hinta. Minun ei pitäisi tätä kyllä tänne edes kirjoittaa, koska sanomista tulee aivan varmasti. Kukaan järkevä ihminen ei maksa 35 euroa ÄMPÄRISTÄ! Minä kun vielä olen jo niinkin vanha ihminen, että ajattelen asioita vieläkin joskus markkoina ja voin sanoa, etten minäkään olisi maksanut markkoina yli 200 ämpäristä. Mutta euroinapa maksoin ja nyt se on meidän, palauttaa ei voi kun kuitti taisi hukkua ;)