Sukellusjuttuja

Onnellisia ovat ihmiset, joidenka ystävä- ja tuttavapiiriin kuuluu monien eri alojen osaajia. Kesän viimeisiä lämpöisiä päiviä kehissä ja sukeltaja vetää lämpöhaalaria päälleen. Hikikarpalot valuvat ohimolta jo ennen kuin märkäpuku on päällä. Kuminen kypärämyssy ja juuri paikatut (jonkin verran sinisiivoushanskoista poikkeavat ;) ) kumihanskat käteen ja vettä kohti.

Sukeltajanvarusteet painavat happipulloineen, lamppuineen ja kaikkine mittarihärpäkkeineen melkoisesti. Miesväki kuului vertailevan "rinkan" painoa armeijan täyspakkaukseen. Tosin taitaa kyllä molemmilla, niin sukeltajalla kun meidän isänälläkin, olla tuosta ajasta jo sellainen tovi vierähtänyt, että onkohan aika kullannut muistoja? Eikös sen täyspakkauksen kanssa pitäsi marssiakin? Vedessähän tuo varusteiden paino on vain etu ja helpottaa syvyyksiin pääsyä.

Tällä kertaa lisäpainoille ei kuitenkaan ole tarvetta, kun on tarkoitus tutkia lähinnä rantavettä ja sen turvallisuutta lähinnä lasten uintiretkiä silmällä pitäen.

Etukäteen hieman kyllä arvelutti, mitä tuolla mutapohjassa näkee, mutta ammattilainen vakuuttaa ettei asia ole ongelma. Järven syvin kohta pitäisi olla kahdeksassa metrissä. Tämä pitänee kokolailla pakkansa, koska sukeltaja käy piipahtamssa lähes järven keskikohdalla viidessä metrissä ja siitä pohjaan oli kuulemma vielä matkaa.

Karvakorvamme oli tänään sukellusvarusteiden tarkastajan roolissa tarkkana paikalla joka käänteessä. Peijakkaanmoinen haukkuminen alkoi vasta kun sukeltaja painui ensimmäisen kerran pinnan alle ja yltyi siinä vaiheessa kun maski seuraavan kerran pintaan nousi.

Laiturin päästä pohjasta löytyy yksi puukarahka, joka sahataan pois. Muutoin pohja on ihan rehellistä lälliä, liejua ja mutaa, mutta siis ihan uintikelpoista. Lasten toive laiturilta hyppimisestä ei kuitenkaan toteudu, matalaa on niin pitkälle järven selälle ettei laituria voi sinne asti venyttää. 

Tutkimusretken lopuksi pääsivät meidän juniorit testaamaan sulkeltamista happipullolla. Testin lopputulemana oli, että näyttää helpolta, mutta eipä sitä olekkaan. Pinnan alla on molempien poikien yllättävän vaikea pysyä ja herra 12v toteaakin hyvin ykskantaan ettei sukeltaminen ole todellakaan hänen juttunsa.

Kiitos Janne, nyt kelpaa lasten uida!