Puusavotan päättymätön tarina

Puulämmityshän on sinällään ihan kiva kun on omasta takaa noita puita. Mutta yleensähän nuo puut eivät metsästä ihan itsekseen lämmöksi muuntaudu.  Kesäkuun alussa kaatelimme tienteon alta puita pois pitkälti toistakymmentä runkoa. Nuo rungot ovat pötköttäneet aitan päädyssä koko kesän karsittuina pinoon pääsyä odotellen. Niin ja tiedetään - puiden olisi pitänyt päästä kuivumaan jo monta kuukautta sitten. Mutta kun... vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja viikossa 7 päivää.

Kun sääennuste oli oikein lupaava ja vielä työkaverini miehineen kutsui itsenä viikonloppuna talkoisiin oli puusouvvi valmis. Apu oli enemmän kun tervetullutta tähänkin hommaan, materiaalia päivän aherrukseen oli tarjolla nimittäin ihan kivasti.

En osaa arvioida heittokuutioita tai pinometrejä, mutta joka tapauksessa valmiita halkojakin on aivan sairaasti ja pölleinä noin 15 enemmän tai vähemmän täysikasvuista koivua ja kuusta. 

Onneksi pinoja päästään jo tekemään aitan takana olevaan katettuun varastoon. Eli juu aitta on ollut vedossa koko kesän ja alaosasta on jo liinat poistettu muutamia viikkoja sitten. Tämä mahdollistaa sen, että mönkkärin peräkärry voi toimia kuljettimena haloille eikä niitä tarvitse kantaa. 

Kuljetustehtävä oli vähintäänkin miellyttävä pesti herra 12v:lle. Hienosti nuori mies käsitteleekin jo isoa vehjettä, yhtään kolhaisua ei tainnut tarkoissa paikossa tulla koko päivän aikana.

Työpisteillä 2 ja 3 oli pätkimisenpaikka. Rangat vedettiin klapisirkkelillä sopivaan mittaan ja mätettiin häkkeihin kuivamaan. Kiitokset Pekalle lainasta - sirkkeli oli oikein oivapeli! Niin oiva että isännän piti sellainen tori.fi:stä käydä itsellekin nyt sitten ostamassa.

Kolmospaikalla lyhenivät pöllit sitten 90 senttisiksi eli leivinuuniin sopiviksi moottorisahalla. Ja nelospisteessä halkomakoneen vipua käyttikin tottuneesti herra 9v. 

Hieman tilannekomiikkaa syntyi kun herra 9v:llä oli pelttorit korvilla ja poppi soi tietenkin täysillä. Isäntä yrittää antaa pojalle ohjeita selän takana ja poika vaan tuulettaa toisella kädellä ilmaan huutaen "sata salamaa iskee tulta ja koko elämä räjähtää". Olisi ollut kyllä videokuvauksen paikka.

Mikä oli sitten päivän tuotos? Paljon raitista ilmaa, auringon säteitä, hyötyliikuntaa ja klapeja. Järkyttävä määrä klapeja...

Mikä tästä savotasta tekee sitten tuon otsikon määrittelemän päättymättömän tarinan? No tietenkin se ettei tämä puusavotta lopu IKINÄ! Tai tarkemmin määriteltynä nämä puut eivät lopu ikinä!

Karkeasti arvioituna noin 1/3 hommasta on nyt tehtynä ja alla olevien kuvien verran sitä puu-puuhaa vielä tälle syksylle jäi. Isot kiitokset kuitenkin jäsen C:lle ja J:lle avusta, ei haittaa yhtään jos kutsutte itsenne kylään usemminkin! Erittäin isopeukku myös perheemme nuorisolle, joka jaksoi touhussa mukana ihan koko päivän! Kyllä olivat pojat illalla paljunsa ansainneet ja voitte uskoa että rosvopaisti hujahti kaikkien napaan alta aika yksikön, kun ruokapöytään asti päästiin.