Sinänsä helpotus, päästää vähemmillä puuhommilla kun ei metriä lyhkäisemmäksi tarvitse halkoja pilkkoa. Jostain kumman syystä nuo halkohommat ei ole minun lempparijuttuja. Lapsuudenkotini lämpesi aikoinaan pelkästään puilla. Niin monen monituista kertaa muistan teininä mananneeni puita kantaessani, etten ikinä itse puulämmiteistä taloa hommaa. Kuinkas sitten kävikään? Onneksi sentään olen nainen, että on oikeus mielipiteen vaihtamiseen.
Purkujätettä, eli hapertuneita tiiliä sekä sortunut tulipesänkatto, kertyi kaksi mönkkärinperäkärryllistä
Purkutyön jälkeen selvisi kuinka monimutkainen kapistus tuvan nurkassa seisoo. Hormeja kiertelee ristiinrastiin tämän kivijärkäleen sisällä. Ja juu ei - täällä ei polteta niitä maalattuja ulkovuorauslautoja yhtään kertaa. Ihan vähän kyllä herää kysymysmerkkiä siitä, että miten tämä vehje nuohotaan?
Aika paljon komeampi on uunivanhus ilman tuota alaosan pellitystä - siitähän se ajatus taitaa taas lähteä.
Leivinuunin tulipesänkatto on aikoinaan ilmeisesti muurattu yhdestä osata paikoilleen. Korjauksessa joudutaan hieman soveltamaan, koska kattoa ei yhtenä kappaleena sinne paikoilleen saada. En nyt haluaisi sanoa, että ei mitenkään mutta ainakin se olisi sangen hankalaa, koska valulle tulee painoa satoja kiloja. Mestarimuurari valaa siis katon neljästä osasta ja se nostetaan kuivuttuaan paikoilleen.
Uunin purkutöihin meni pari päivää, mutta kuinka kauan tämä kapistus korjauksen jälkeen sitten kuivaa? En uskalla edes arvailla - jännityksellä odotamme jatkoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti