Eikö täällä tapahdu mitään?

No ei tapahdu, ei. Remontti on jumahtanut portaiden valuun ja edes valumuottien levyjä ja lautoja ei ole kukaan siivonnut pois vaan retkottavat tuossa keskellä pihamaata. Blogiteksteissäkin melkein kahden viikon tauko, mikä taitaa olla jo ennätys. Onko into lopahtanut puolentoistavuoden uurastuksen jälkeen? Tähänkö se nyt tyssäsi? Ei olla edes vielä siinä kuuluisassa listoja vaille valmis vaiheessa...

Toivottavasti ei! Hiljaiseloon on montakin syytä, omalla kohdalla nuo virallisen työelämän haasteet ovat vieneet vuorokaudesta ylimääräiset luppohetket (mitä ne sitten ikinä onkaan) loman jälkeen. Kun tähän vielä lisätään, että isäntä on ollut reissussa suurin piirtein saman ajan ja minä hoidellut tätä meidän eläinkatrasta työnohessa, ei muutama lisätunti vuorokauteen olisi ollut pahitteeksi.

Tänään oli kuitenkin pakko repäistä eilisen sadepäivän jäljiltä. Lammastyttöset ovat jälleen syöneet koko laitumen tyhjäksi ja evästä pitäisi löytyä vielä viikoksi. Ei auttanut muuta kun tarttua raivassahan kahvoihin ja alkaa pistään evästä nurin.

Ranta ennen....

...ja jälkeen 19 000 askeleen. Ihan tuo ranta on pakko jättää talveen, että
saadaan risut pois järvestä

Mutta pakko todeta että koivikko on kyllä kaunis ilman leppä- ja pajuryteikköä

Muutamat pikku kuuset tuonne vielä jäi, mutta josko sieltä vaikka
joulukuusiksi päätyvät. Ranta kuitenkin alkaa näkyä jokaisen tankillisen
jälkeen enemmän ja enemmän

Voittaja fiilis, pari tankillista polttoainetta ja kolme litraa hikeä :)