Syntymän ihme

Elimme viikonlopun aikana kanalassa jännittäviä aikoja. Laskettuaika Kertun poikasilla on huomenna ja viikonlopun aikana Kerttu oli taas kertalleen hylännyt pesän ja lähtenyt hautomaan vääriä munia alakerran kämppään.

Tilanteen pelasti täti kananen Muisto, joka oli ryhtynyt tuuraamaan Kerttua haudontapesässä. Tosin Muisto sai kyllä häädöt Kertulta samoin tein kun minä kävin Kertun alta munat keräämässä.

Tänään oli sitten mega pitkä päivä töissä ja ehdin iltakierrokselle kanalaan vasta kahdeksan aikaan. Hommanhan piti valmistua vasta huomenna, mutta mitä sieltä Kertun alta kuuluikaan... ihan pientä piipitystä.

Toisessa haudotussa munassa ei näy vielä kuoriutumisen merkkejä, mutta odotellaan. Tämä juuri syntymän ihmeen kokenut kaveri on ainakin topakka ja terhakka. Jalkojen perusteella jos pitäisi nyt jo arvailla niin kukkopoika olisi kyseessä, mutta toivottavasti olen väärässä.

Pakkaspäivän tunnelmia itsenäisyyspäivältä

Hyvää itsenäisyyspäivää 99-vuotiaalle Suomelle

Kuvat kertokoot omaa tarinaansa

Kiitos esi-isät ja -äidit <3

Piparien leivonta kuuluu itsenäisyyspäivään

Jostain syystä piparit ja itsenäisyyspäivä ovat meidän perheessä aina kuuluneet yhteen. Joulupiparit on leivottu itsenäisyyspäivän aikaan meillä niin kauan kun minä jaksan muistaa ja varmasti kauemminkin. Nykyään tosin pipareita leivotaan innokkaiden teinileipureiden toimesta jo aikaisemminkin. Taikinaa on tänä vuonna kulunut jo kaksi ja puoli kiloa, mutta pipareita ei vaan näy missään.

Viime vuonna pojat koristelivat itselleen valmispiparitalot ja tänä vuonna herra 13v halusi että teemme muumitalon. Muumitalon muotit ovat lojuneet melkein 10-vuotta laatikossa sen ensimmäisen talon jälkeen. Kokemus oli kokolailla mieleenpainuva. Ajattelin siis tänä vuonna osallistua vuoden äiti skabaan ja uhrata sormeni ja hermoni tähän projektiin kun kerran lapset niin tahtovat.

Tuvassa on melko mahdotonta kuvata tähän aikaan vuodesta ilman lisävaloja

Itse leipomisen hoitivat teinitontut ihan itse, mutta jo ensimmäisen seinämuotin oton yhteydessä herra 13v ilmoitti ymmärätävänsä miksi meillä ei ole viime aikoina muumitaloa joulun aikaan nähty.

Olimme kaukaa viisaita ja seinäpaloja valmistettiin molempia kaksi ylimääräistä

Leivinuunissa pipareiden paistaminen on kyllä sinällään jo taiteen laji. Ensin on liian kylmää ja sitten kuumaa, eikä kohin koskaan. Kaksi seinää meni paistaessa pilalle, toisesta tuli käppyrä ja toinen jäi vissiin vähän raa'aksi kun ei kovettunut ollenkaan. 

Onnistumisprosentti oli siis ihan kohtalainen amatööri kondyktööreille. Hienosti saivat pojat myös kaulittua taikinan tasaiseksi ja ihan omin voimin.

Maalaushommat hoiti niin ikään pääosin herra 13v. Sinistä seiniin ja punaista kattoon.

Tässä vaiheessa vaikutti vielä oikein lupaavalta, tämän saattaa jopa näyttää ihan muumitalolta.

Sokerit sulamaan ja liimaushommiin. Tässä vaiheessa otettiin sitten jo isännän kädet avuksi ettei teinien sormet pala kuumassa sokerissa. Isäntä ehti kyllä luetella kaikki osaamansa kirosanat ennen kun ensimmäisenenkään seinä oli pystyssä. 

Aloitettiin helpoimmista eli kuistien kasaamisesta... alkaa vaikuttaa siltä että ei mene ihan niin kun strömsöössä tämä homma...

Seinät kun saatiin kasaan, oli pahin epätoivo jo mennyt, ihan ei kyllä vielä leipomislehtien palstoille tällä päästä. 

Sisälle vielä pienet valot - niillä paikkaa paljon yksityiskohtia. Sisällehän ei kukaan pääse kurkkimaan seinien saumauksia.

Niin ja se katto, ihan symmetrinenhän tuosta ei nyt tullut mutta ei taida tahtia haitata, vaikka tässä vaiheessa hieman enemmän slummien hökkeliä muistuttaakin kun Tove Jansonin satutaloa.

Viimesitelyiden jälkeen voidaan kuitenkin todeta, että kyllä tällä piparitalolla nyt yksi joulu saadaan juhlituksi.

Haudonta jatkuu - päivä 12

Kerttu istua nököttää tunnollisesti edelleen pesässä. Neljästä munasta oli yhtenä päivänä kierittänyt yhden altaan pois ja yksi oli kadonnut teille tietymättömille.

Haudottavia on jälleen siis Kertulla enää kaksi, vaikka joka päivä hamuaa alleen muiden viiden munivan tuotokset. Seurauksenahan tästä on se, että minä saan napakoita nokan iskuja joka päivä osakseni. Läpivalaista en ole nyt yrittänyt näitä kavereita, kun en siitä mitään ymmärrä kuitenkaan

Odottavan aika on pitkä, eli vielä yhdeksän päivää pitäisi malttaa Kertun istua pesässä ja minun malttaa odottaa. APUA jos meille vaikka oikeasti niitä tipuja tuleekin!!!!!!

Madeiralaista tomaattisipulikeittoa uppomunilla

Meidän perheen yksi lempiruoka on madeiralainen tomaattisipulikeitto uppomunilla ja valkosipulileivällä höystettynä. Tai ainakin aikuisten herkkua tämä on, mutta kyllä pojatkin tätä lusikoivat vatsat täyteen. 

Koska tänään on sunnuntai ja huomenna siis työpäivä pitää valkosipulin määrää hieman säännöstellä ja leipä tarjoiltiin ilman valkosipulivoita.

Tomaatit kaltataan ja pilkotaan kattilaan pilkottujen sipuleiden kera. Vettä lisätään sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Keitä kasvikset kypsiksi - mitä pitempää annat keiton hautua sen maukkaampaa tulee (1-2h)

Lisää suola ja pippuri. Mikäli haluat tasaisen keiton surauta keitto blenderissä tai sauvasekoittimella. Meillä tykätään syödä keitto ilman blenderiä.

Kun keitto alkaa olla kypsää on uppomunien aika. Tänään meillä niitä tehtiin ensimmäistä kertaa oman kanalan munista.

Uppomunia keitetään etikkavedessä ja ihan helppoa se ei ole kuten alakuvassa oleva tämän päivän ensimmäinen "uppomuna" kertoo (tämä kappale päätyi tomaatin kuorien kanssa kanalaan).

Seuraavat onnistuivat sitten jo kohtuullisen paljon paremmin. On aivan käsittämätöntä kuinka täyttävä tämä soppa-annos on. Suosittelen kokeilemaan. Yleensä leivon vielä itse leivänkin, mutta tänään olimme valmisleivän varassa.

Madeiralainen tomaattisipulikeitto:

n. 1kg kypsiä tomaatteja

2-3 sipulia

2 valkosipulinkynttä

vettä

suola 

pippuri

P.S Joskus olen myös oikaissut ja tehnyt keittoa valmiiksi paseeratuista tomaateista purkista, ihan kelvollista siitäkin tulee mutta tuoreista toki parasta.

Voi itkujen kevät!

Nonni... meillä tapahtu nyt sitten keskenmeno! Kerttu otti ja hylkäsi pesänsä 9:nä haudontapäivänä.

Aamulla Kerttu oli vaihtanut pesää eli mennyt hautomaan vääriä, aamulla maailmaan pyörähtäneitä alkioita. Omat haudottavat olivat kerrossängyn seuraavassa kerroksessa ihan kylminä. Ajattelin kuitenkin kokeilla kepillä keväistä ja tyrkkäsin ne Kertun alle.

Illalla, kun tulin töistä kotiin oli Rouva sitten häippässyt pesästä kokonaan ja hengaili toisten joukossa, tosin sulkapeite edelleen tuhannen pörhöllään. Haudottavat jälleen ihan kylminä pesässä. Murheen kryyni sentään!

Seuraavana päivänä maailmaan oli pyörähtänyt työpäivän aikana neljä kananmunaa ja Rouva Kerttu oli jälleen asettautunut haudonta asemiin kasan päälle. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Häiriintyikö Kerttu siitä, kun minä yritin tarkastella lampulla onko kuorien sisällä elämää? Eikö kanarouva osaa laskea kerroksia vaan suuntaa suurimman kasan luokse?

Tänään tutkin nuo kolme haudottua tapausta, ja olihan niissä kaikissa ollut elämän alku, tosin ei vielä lähelläkään syntymää, mutta siellä oltiin ja hyvällä alulla.

Uh.... voi voi, minä en uskalla ainakaan mennä enää tutkimaan onko elämää vai ei, niin surku oli noiden puoliksi haudottujen tapausten kanssa. (Ja kuten huomaatte en uskalla käyttää noista valkoisista palleroista sitä oikeaa m-kirjaimella alkavaa sanaa ettei blogia taas bannata).

Neljä tapausta jäi nyt sitten kuitenkin pesään. Sen verran kyllä ronkin että merkkasin ne, jotta tässä joku tolkku säilyy. Tipuja vai ei - siinäpä vasta kysymys! Laskenta alkoi joka tapauksessa alusta.

Meillä haudotaan joulutipuja

Koko kesän meidän Alho-rouvat ovat yrittäneet hautoa millon mitäkin kiviä ja maissintähkiä myöten kun en heidän antanut luontaista viettiään toteuttaa, koska tulevan talven kuviot olivat niin levällään.

Se iski kuitenkin taas, Kerttu 1 aloitti pesässä kököttämisen heti kun sulkasato hellitti. Ensimmäiseltä kierrokselta keräsin munat pois, mutta kun kökkiminen oli jatkunut jo viikon, merkkasin neljä munaa ja annoin olla.

Ensimmäisten päivien aikana muut kävivät munimassa samaan pesään ja jouduin käydä ronkkimassa munat pois Kertun alta. Osakseni sain kipakoita nokan iskuja wanna-be äidiltä. Niinhän siinä sitten myös kävi että yksi muna tässä epistolassa meni rikki kun nostin Kerttua pesästä pois.

Haudonta on jatkunut nyt seitsemän päivää kolmella munalla ja yritimme tänään herra 10v:n kanssa käydä läpivalaisemassa munia. Täytyy kyllä sanoa, että kaikki asiat kuulostaa niin helpolta silloin kun niistä puhuu ihmiset jotka osaa homman. Mää mittään niistä nähny!!!

Ei kun takasin tutkimaan internetin mystisiä syövereitä ja etsimään lisäoppia - onko meillä uutta eloa vai ei?

Välineurheilua se on tipujen haudontakin, se tuli selväksi. Ei riitä taskulampunvalo läpivalaisemaan munia, vähintään 1000 lumea pitää olla tehoa lampussa. Huomenna lamppu ostoksille ja uusi yritys - tämä on kyllä huippu jännittävää!