Ei enää klapihommia - tänä vuonna

Nyt ne on siellä! Ihan ei tavoite täyttynyt kun yritimme että huhtikuun aikana saataisiin kaikki talven aikana kaadetut puut kuivumaan. Vielä on muutama häkillinen rankoja sirkkelöitävänä mutta sitä ei parane tehdä ennen kun lampaiden aitaus on valmis - joutuu muuten pian uudelle raivuulle kun kepakot loppuu kesken.

Tuossa siis kuvina lähtötilanne. Talvella tammi-helmikuussa raivasimme neljänä viikonloppuna tuota pöpelikköä eli jos bloginpito on vaikuttanut vähän laiskanlaiselta niin tässä syy: kukaan ei jaksa lukea tahi kirjoittaa halkohommista kuukausi kaupalla. Ei niitä oikein kyllä olisi aina jaksanut tehdäkään, mutta eipä tuota vihreää kultaa raaski happanemaankaan jättää, kun lämmönlähteeksi sitä tarvitsemme.

Ramboa ei aina ihan jaksanut nämä hommat napata.
Taustalla  oleva pino meinasi sortua kun
rakentelimme siihen ikkunan väliin, nyt
pelastutoimien jälkeen näyttää kovin hujan
hajan kasaltulta kuvissa

Viimeinen pino ilmaantui saunan nurkalle

Vielä sateensuojat päälle niin seuraavan kahden vuoden puut on hoidossa (no, ehkä vähän enemmänkin). Viime kesältä meillä on kuivia puita häkeissä nimittäin ihan tarpeeksi siihen, että näitä poltellaan vasta sitten vuoden päästä syksyllä. Isäntä tosin sanoi ettei ole tyytyväinen ennen kun 100 mottia on kasassa. Noh jos on viitisenkymmentä pinomottia tämän vuotisia ja 7 häkillistä heittokuutioina viime vuotisia niin ei siinä sadasta kovin paljon jäädä... eli en tee enää yhtään halkoa tänä vuonna!!!

Ah.... tällä hetkellä ei harmita vielä yhtään että museoviraston päätös meidän lattiaremontista on viivästynyt. Sormet syyhyää jo, että pääsen tuon pihan kimppuun. En vain tiedä mistä aloittaisin...