Purkamista, purkamista, purkamista....

Alapohjan eristeiden poiston jälkeen olikin vuorossa sitten alimman kerroksen poisto. Pyöreiden olkavarren paksuisten puiden päälle oli valettu ohut kerros sementtiä. Laatukin on selvillä, Kirkniemeläistä tavaraa on ollut.

Keittiön hella näyttää hieman orvolta yksin nurkassaan.
Jos jollakulla pyörii Högfors A3 hellan osia: leivinuunin
luukku, vesisäiliö ja kansi niin meillä olisi käyttöä. Hella
tulee saamaan ennen lattiarempan valmistuista vielä
uudet kuoretkin ylleen

Purettava tavara on kuivaa mutta, mitenhän tämän nyt sillä tavalla kauniisti sanoisi? Viimeistään nyt on päivän selvää miksi esim. keittiön lattia hieman notkui. 

Komeasti paloivat parrut ilman suurempia kommervenkkejä. Lattialankkujen alla olleet tukipöllit säästämme uusiokäyttöön, mutta kaikki siitä alaspäin saa palaa rauhassa poroksi. Tällä hetkellä tunnelma on ehkä vähän mietteliäs. Lähinnä sen suhteen, että ehditäänkö tätä puolen talon urakkaa edes kesän aikana saamaan valmiiksi. 

Toinen seikka tietenkin on tieto-taito, joka tuntuu erityisesti tuota ukkokultaa rassaavan. Insinöörityyppisellä luonteella kun pitäisi olla suunnitelma piirrettynä valmiiksi edes sinne omaan päähän ja tässä projektissa se ei vaan yksinkertaisesti ole mahdollista. Minua se ei huoleta, minä tiedän että tuo armastukseni osaa kyllä kun ryhtyy ja jos ei tiedä niin tiedän sekin että ottaa selvää. Panu Kailan kirjaa lukee kaiket illat ja tutkii netistä asioita ja rakenteita. Eli hyvä tästä tulee, mutta aikaa kuluu paaaaaaaljon. 

Illalla istuimme päivän päätteeksi tuossa ulkorappusilla; linnut laulaa joka puolella, joutsenet suorittaa ylilentoja edestakaisin ja Dingon sanoin "aurinko laskee sun selkäsi taa, se värjää sun hiuksesi punaisella ja Eput laulaa elä mene niet niet, menet tai et mun sydämeni viet". Selväksi kai on tullut että tämä vanha Rouva Millington on sen sydämen vienyt meiltä molemmilta.