Puutarhan kevät - jos vaan aika riittäisi

Hieman puutarhahöperönä en malta olla joka käänteessä tutkimatta maasta nousevia kevään töröttäjiä. Nämä ovat varma lupaus tulevasta kesästä. Intopiukeana odotan mitä nousee vai nouseeko mitään. Alunperin 1900-luvun alussa talon takana on ollut iso hyötypuutarha, mutta siitä ei taida juurin mitään olla jäljellä. Talon edelliseltä asukkaalta saimme kuulla, että pihapiirin kaikki hedelmäpuut ovat valitettavasti jo kuolleet.

Krookuksia pihalla on ainakin siellä täällä heinikon seassa. 

Raparperiä kasvaa useammankin turpeen verran parissakin kohtaa tonttia. 

Hieman levähtäneitä marjapensaita on ympäri tannerta ja elämänlanka näyttää voivan kovasti paljon hyvin. Mehitähdet ja punaisen maksaruohon olen myös bongannut. 

Navetan seinustalla on jotakin pitkävartista perennaa, kultapalloa veikkaan. Navetan päässä on myös jotakin pitkää, joka on vaatinut sitomista. Samoin aitan päädyssä on jotain korkeaa perennaa, jota en vielä tunnista. Talon takan sormustinkukkaa ja päädyssä päivänliljaa ja jotain toista puskamaista perennaa - veikkaisin villisti ritarinkannukseksi, mutta tästä en ole kyllä yhtään varma.

Mahonia oli minulle uusi tuttavuus, vaikka vanha perenna onkin. Oikealla olevan kuvan nappasin jo viime syksynä, kun ensimmäisen kerran kävimme tilaa katsomassa. Kaikki muu kasvillisuus oli jo vihreytensä menettänyt niin tämä sitkeä sissi pisti silmään selvästi. Käynnin jälkeen googlailin lisääntymis- ja jakotavoista ja silloin harmikseni totesin ettei lähde jalkojaan jatkamaan pistokkaista vaan taivukkaista. Muista miettineeni taktiikka kuinka tästä vanhasta kannasta itselleni taivukkaan saisin. Onneksi ei tarvitse enää miettiä, siinähän se kasvaa ja on toivon mukaan selvinnyt talvestakin. Tätä on kuulemani mukaan käytetty iät ja ajat leikkovihreänä.

Kuistin molemmin puoli kasvaa humalaa. Sekin hoito-ohjeita etsiskellessäni törmäsin mielenkiinotiseen yksityiskohtaan: Suomessa on edelleen voimassa vuoden 1734 lakiin kuulunut rakennuskaari, jonka seitsemännen luvun mukaan ”jokaisessa talossa pitää olla humalisto” ja siinä tulee olla vähintään 200 humalasalkoa. Määräyksen laiminlyönnistä on saman lain mukaan annettava sakkorangaistus. Ei riitä meidän humalat kyllä tuota lainkirjainta täyttämään, mutta kuistin molemmin puoli salkoja on kuitenkin kolme.

Saunapolun varella on selvästi myös kaksi kukkapenkkiä paljastumassa lumen alta. Pahasti ovat päässeet heinittymään, mutta ensimmäisestä näyttää nousevan uhkaavasti narsissia  muistuttavia piikkejä, sekä runsaasti alkuja perennasta, joka minun pitäisi kyllä tunnistaa mutta en saa sitä päähäni millään. Kovasti muistuttaa kultatyräkkiä, mutta alut ovat tyräkiksi liian keltaisia. Harmittavasti kuvakin jäi ottamatta.

Pihan puista ja pensaista sen verran että ainakin terion salava ja monta pajun sukuista kaveria, ihan tavallinen vaahtera ja luulen että myös mongolian vaahtera, muutamia lehtikuusia. Hanhikkia,  punaista töyhtöangervoa ja varmasti vielä monta muuta, joita en ole rekisteröinyt. Tärkein on kuitenkin se että talon nurkalla kasvaa kauan haaveilemani suuri syreenipuska - josta muuten isäntä jo kyseli että haittaako jos se vähän kärsii kaivuutöissä. Voitte arvata, että haittaa!

Vuokkoja en ole vielä havainnut, mutta mikä olisikaan hienompi näky kun rannan koivikko äitienpäivän aikaan, jos siellä vaikka valkovuokko siskoineen saattuisi kasvamaan.
Pihapiiri kuten koko muukin ympäristö kaipaa hellää huolenpitoa. Nyt on vaan taottava itselle päähän, että valmista ei tule kesässä eikä kahdessa. Annetaan pihalle aikaa näyttää mitä kätkee uumeniinsa. Tänä kesänä ei suuria muutoksia tehdä vaan katsotaan mitä maasta nousee. Jäämme odottamaan lumien sulamista jännityksellä!