Viikonlopun heilujaiset

Tänä viikonloppuna suurin osa ajasta meni ihan konkreettisesti siivoamiseen. Onneksi mummo ja ukki saapuivat meidän avuksi. Vaikkakin jäivät autolla mäkeen kiinni sen verran lahjakkaasti, että Ford oli hinattava irti. Eli kyllä, kelirikko on todella paha! Tielle on pakko tehdä myös jotain jo tänä kesänä. Sunnuntaina jätimme oman auton suosiolla "isolle tielle".

Keittiöön saimme jo ikkuna- ja ovilistat paikoilleen lauantaina. Ovet tietysti näyttävät nyt ihan kamalilta, mutta kunhan kelit hieman lämpenevät on ovien ja ikkunanpuitteiden vuoro yksitellen. Jalkalistoja emme vielä laita paikoilleen, koska lattioiden tilanne on vielä hieman auki. Tai siis todennäköisestihän nuo on nostettava auki huone kerrallaan, mutta se mistä järjestyksessä on vielä kysymysmerkki.

Hirret harjattiin kahteen kertaan, imuroitiin kertaalleen ja pyyhittiin kostealla. Kirkastuivat kivasti eivätkä vaada tässävaiheessa järeämpiä käsittelyitä. Sunnuntai aamuna päästiin sitten kantamaan jo kalusteita kettiöön sisään.

Kyllä tuossa kelpaa kaffet juoda, kun vielä hienon pannumyssynkin löysin viime viikolla Petäjäveden Heinähatusta. Verhot uupuvat vielä ja tiskipöytä on vähän vaiheessa, mutta tämän kanssa jo eletään.

Kun tavarat saatiin kannettua keittiöön ensimmäinen vieras sattui sopivasti olemaan Liisa-rouva, joka on asunut tässä talossa yli 70-vuotta. Viimeiset 30-vuotta yksin elellen, vedet sisään kantaen ja puilla lämittellen. Jäisi monelta meistä nuoremmista tuo temppu tekemättä. Liisa tuli nytkin jalan paikalle kylältä, oli jättänyt rollaattorin "isolletielle" ja oikaissut metsän poikki. Saimme kuulla monta mielenkiintoista tarinaa talon historiasta ja monta tarinaa jäi vielä kuulematta. Kiitos Liisa vierailusta!

Isäntä löysi Pellervo-lehden vuodelta 1986, tästä kuulemma löytyy maittavat leivänteko-ohjeet. Pahus vaan kun tuo leivinuuni on vielä pois pelistä, niin ei pääse toteuttamaan itseään.

Keittiön palomuuri, jota on työstetty jo kahtena edellisenäkin viikonloppuna on lähes valmis, mutta se on sitten jo ihan toisen blogin aihe.

Niin ja melkein jo unohtui, koira näyttelee taas kuollutta. Tosin alkaa kunto varmaan hälläkin kohenemaan, kun on jaksanut kotiin tulon jälkeen käydä pihallakin jo monta kertaa. Hirveä on homma pienellä karvamiehellä, kun pitää lapsia paimentaa pihalla ja välillä käydä meitä vahtimassa sisällä ja naapurin isäntäkin (se ainut) vähintään kerran haukkumassa - ei meille kyllä salaa pääse kukaan tulemaan!