torstai 30. huhtikuuta 2015

Keittiön palomuuri - rumiluksesta kaunottareksi

Keittiön iso Högforsin puuhella,  on kärsinyt pieniä ja isoja vaurioita vuosikymmenten saatossa.  Yksi luukku on irti, suurin levy halki ja kuten aikaisemmin jo olikin puhetta sisuskalut kokolailla muruina.






Palomuuri on myös pahoin kärsinyt ja rappaus paikka paikoin halkeamisen lisäksi irronnut kokonaan seinästä.


Yksi kajautus varsaralla seinään ja tadaa! Alta paljastuu mitä hurmaavin punatiilinen palomuuri





Alkaa raivokas vasaran heiluttaminen, joka on pölystä johtuen pakko tehdä useanpana päivänä. Tässä vaiheessa olemme kuitenkin täysin vakuuttuneita siitä, että tämä kannattaa!




Pölyn määrä on järkyttävä, se on niin hienoa että tunkeutuu myös hengityssuojaimen läpi ja siivotessa tukkii teollisuusimurinkin alta aika yksikön. Jälki kuitenkin hivelee jo tässä puolivälissä silmää siinä määrin, että kyllä kannatti!

Piikkauksen jälkeen käsittelimme seinän vielä teräsharjalla.

Tiukkaa pohdintaa aiheuttaa tiiliseinän pinnan lopullinen puhdistus ja käsittely. Pinta on omassa rosoisuudessaan todella viehättävä ja sellaisena haluamme sen säilyttää.



Hartaan googlailun jälkeen päädymme ihan perinteiseen "juuriharja" mäntysuopa käsittelyyn tiili kerrallaan. Tuhottoman sotkuista puuhaa jälleen kerran. Vakaasti uskomme, että lopputulos on tämän väärtti.


Parin päivän kuivumisen jälkeen koepesun kokenut seinäalue näyttää juuri siltä kun pitääkin.





Seuraavaksi sitten kokeilemaan varovasti alimpaan tiiliriviin sauna Supia saumoihin. Tässä kohti hieman kyllä epäilyttää tämä projekti, mutta uskotaan kun asiantuntijat niin sanoo, että hyvä tulee. Päivän aikana sininen maito on kuitenkin häipynyt eikä tiilen pintakaan ole mitenkään selvästi muuttunut. Suti heilumaan siis!


Yritin ensin että Supilla olisi käsitelty vain pelkät saumat, mutta tämä oli kuolleena syntynyt idea. Kuten kuvan oikeasta yläreunasta näkyy, litku alkaa valumaan ja jättää tiilen pintaan ikävän jälken. Koko seinä on siis käsiteltävä, ei auta.




Kolmen litran pönttö jää harmittavasti kymmenen tiiltä vajaaksi eli seinä imee Supia mahdottoman määrän.


Tiilen pintaan tulee pieni kiilto, mutta ei kuitenkaan niin paha, että haittaisi kokonaisuutta. Supi sitoo hiekkaisen saumalaastin hämmästyttävän hyvin. Lopputulos on vähintäänkin tyydyttävä lähtötilanteeseen nähden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti