Viikonloppu kului maalipensseleiden, rimojen, lautojen, lapioiden ja vadelmien parissa. Säilytetään kuitenkin "jännitystä" vielä vähän aikaa, eikä paljasteta tällä kertaa keskeneräisyyttä talon ulkokouren suhteen ainakaan vielä tässä vaiheessa. Lähtotilanne viikonloppuun oli kuitenkin tämä:
Palataan ulkokuoreen kunhan saadaan vielä myykitkin paikoilleen - Millingtonista tulee kyllä niiiiiiiiiin söde :)
Perennoiden siirto edistyi hellekelistä huolimatta ihan hyvin. Yökaste varmasti pitää myös huolen siitä, että kasvit pääsevät rauhassa juurtumaan. Viikonloppu oli kuitenkin niin kovasti toimelias, että valokuvienkin ottaminen unohtui vallan tyystin.
Kuka käy raparperin lehdet näin syksypuolella nassuunsa popsimassa? Onko asialla etana? Yhtään näköhavaintoa etana-elleistä ei kyllä sateisesta kesästä huolimatta ole ollut.
Raparperiähän meillä kasvaa niin paljon, että sitä riittää jaettavaksi aina siskon kummin kaimoillekin asti. Tällä hetkellä puskissa on kesän toinen sato, josta on nyt alle puolet keitelty viinimarjojen sekaan mehuksi. Tuli muuten aivan mahdottoman hyvää mehua!
Raparperi-viinimarja-vadelmamehu mehumaijalla:
1/2 mehumaijallista punaviinimarjoja
n. litra vadelmia
Raparperejä sen verran että kansi mahtuu vielä kiinni
Kaadoin marjojen päälle 1 kg sokeria, jonkilaisena perinätietona olen itselleni antanut ymmärtää että tämä auttaa mehustumista. Keitteliln mehua sen aikaa kun sitä irosi eli noin pari tuntia. Kuumaan mehuun sitten lisään sokeria maun mukaan. Jäädyttelen mehun ja säilön pulloon tai purkkiin, sen mukaan mitä pakastimeen mahtuu ( = lue ei enää yhtään mitään).
Liekkö äkillisestä hellekelistä johtuen, huudeille on asettautunut muitakin öttiäisiä kun punamullasta pitävä pistiäisemme. Pistiäinen siis se sama kaveri, joka ei muuten edelleenkään ole viehättynyt meidän hyönteshotellin tarjonnasta samassa mittakaavassa kuin hirsiseinästä, käy edelleen porailureissuillaan ja tunnustan turvautuneeni r_a_i_d nimiseen aineeseen. Jos ei kerran hyvällä niin ei sitten meidän käppää ette ilman lupaa poraa, ettäs sen tierätte
Ketä nämä uudet tulokkaat sitten ovat niin ei ole harmainta hajuakaan.
Nämä kaksi mesipöllyssä pylistelevää tyyppiä sijoittaisin kuitenkin kovakuoriaisten heimoon ja koppisten yläpuolella patsastelee jonkin sortin vaatimaton perhonen.
Yksi uusi kasvi tuttavuuskin penkistä löytyi viikonloppuna. Facebookin puutarharyhmä tunnisti tämän helokiksi ja tarkemmin kenties kultahelokiksi. Itse kyllä olin laittamassa tätä ihan ehdottomasti alpien sukuun, lehdet, väri ja kukinnon muoto täsmäisi kovastikin hyvin. Kaverilla oli kuitenkin vain kaksi vartta päässyt kukkaan asti, eikä yhtään nuppua näkösällä joten tarkempi lajimäärityksen varmistaminen jäänee ensi kesään. Vieläköhän näitä iloisia ylläreitä osuu tälle kesälle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti