Syksyn hiipiessä nurkkiin on maalla, täällä keskellä metsää todella pimeää. Ulkovaloihin emme ole paneutuneet kuin sen verran, että riittävä määrä myrskylyhtyjä on varattuna ja odottavat sijoituspaikkaansa.
Sisällä valaisimet alkavat jo löytää paikkansa. Uusimman löydön tein eilen kirpputorilta. Tämä ihastuttava messinkinen pöytävalaisin suorastaan huuti nimeäni ohi kulkiessani. Lamppu on kuin tehty kamarin pöydän nurkalle. Viisitoista euroa tästä kaunokaisesta ei mielestäni ollut ollenkaan paha hinta.
Kamarin kattokruunun huusin jo viime syksynä Palsanmäen huutokaupasta. Alunperin lampussa oli vaaleankeltaiset varjostimet, mutta ne saivat jäädä varastoon odottelemaan "parempia aikoja".
Salin kattoon nousee vanha perintövalaisin, jonka saimme vanhemmiltani tuparilahjaksi. Lamppu on kuulunut äitini mummolle ja papalle ja on peräisin 1920-1950-luvulta.
Keittiön katossa roikkuu uudempi lamppu, joka on valmistettu vanhaa mallia mukaillen. Itselläni oli lapsena nukkekodissa tälläinen valaisin ja ajattelin aina, että kun minulla on ihan oikea keittiö sinne tulee tällainen.
Kun sitten aikoinaan muutin omilleni ei 90-luvun alussa maalaisromanttiikka ollut oikein muodissa, eikä tällä mallilla löytynnyt lamppuja mistään. Tämän kaunokaisen olen ostanut Savonlinnasta ja raahannut junassa mukanani kotiin. Lampulla on ikää vain 20-vuotta, mutta sopii tyyliltään keittiöön oikein maniosti.
Tupaan toivon, sitten joskus kun se on siinä kunnossa, löytäväni oikeasti vanhan valaisimen. Tällä hetkellä tuvassa roikkuu kyllä retro keltavalkoinen 70-luvun muovi varjostin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti