Maalla ja järven rannassa näin syksyisin normaalit ihmiset suunnittelevat kaikenlaisia syyspuuhia kuten kasvien syyslannoitusta, pihakalusteiden talviteloille laittamista ja laiturin nostamista järvestä. Mutta ei, ei meillä, meillä yritetään epätoivoisesti saada viimeisiä ikkunan myykejä maalattua ja kuivamaan syksyn kosteuden jo kolistellessa nurkkia ja lasketaan laituri järveen ensimmäistä kertaa koko kesänä. Niin no, ei kai sitä ole voinut sinne aikaisemmin laskea kun ei sitä ole yksinkertaisesti ollut.
Sanapari jonka meidän vanhempi veljeksistä totesi kaksi vuotiaana, että on se ukki vaan kova jätkä pitää edelleen kymmenen vuodenkin päästä paikkansa! Ukki kävi pudottamassa laiturin (joka on hieman suuri) järveen itsekseen, tosin Scanian ja Palfingerin suosillisella avustuksella. Monelta muulta olisi vaan jäänyt tuonne rantaan kuorma-autolla ajamattakin, sinne kun ei tietä ole. Niin tai kyllä kai tuonne kuka vaan ajaa, mutta se että ajaa auton myös sieltä pois on jo aika suoritus.
Laituri saapui meille viikko sitten osissa ja isäntä askarteli sen viikonloppuna kasaan. Täytyy sanoa, että on hirmu vaikeaa arvioida järven päälle tulevan rakennelman kokotarvetta nettissä shoppaillessa.
Siellä se nyt järvessä komeasti tönöttää, eikä tuo nyt loppujen lopuksi niin suurellinen ole! Vielä on hyvin varaa työntää tuo pari metriä järvelle päin, eikä edes puoleen järveen yltä. Laituri saa nyt tämän syksyn olla tilapäisesti kiinnitettynä, mallataan oikea paikka sitten ensi keväänä. Suuret kiitokset ukille ja mummolle avusta jälleen kerran - eiköhän tätä lapset jo viikonloppuna testaile, olipa keli mikä hyvänsä :)
Rakennetarkastajalla oli kyllä omat epäilynsä laiturin kestävyydestä, kuten yllä olevasta videosta voitte huomata.
Ja kyllä se syksy meidänkin torppaan laiturista huolimatta hiipii - nyt on jo lupa sytytellä kynttilöitä ja ottaa sukankutimet esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti