Työmatkan vuoksi olen ollut pari viikkoa Millingtonilta poissa. Viime viikonloppuna isäntä oli purkanut ulkolaudoitusta talon alimmasta osasta pois, jotta hirsien todellinen kunto selviää. Katastrofia ei onneksi ilmennyt, yhdestä nurkasta joudumme pienen pätkän hirttä uusimaan. Palataan ulkolaudoituksen purkuun toisessa tekstissä.
Kevät on edennyt parissa viikossa jonkin verran ja uutta kasvillisuutta nousee joka puolelta.
Raparperit ei pääse tänä vuonna meiltä kyllä loppumaan. Tällaisia penkkejä on pihassa kaksi kappaletta.
Olen yrittänyt viljellä omassa pihassa palloesikoita toistakymmentä vuotta ja nyt jo vuosia sitten luovuttanut. Senpä vuoksi tämä näky Milligtonin portaiden vieressä oli erityisen ilahduttava.
Pihamaalla on runsaasti sipulikukkia. Etenkin narsisseja nouseen ihan ympäritilusksia mutta myös skillat ja tulppaanit, sekä helmililjat näyttävät meitä ilahduttavan.
Vanhoja perinneperennoita nousee: kulleroita, jalopähkämöä, akilleijaa, päivänliljaa, kurjenmiekkoja, unikoita, rohtoraunioyrittiä, vuokkoja, kevätvuohenjuuri ja humalatkin pistävät päätään ylös kuistin reunassa. Jonkilainen rosariokin aitan päädyssä näyttäisi olevan, katsotaan nyt sitten kevään mittaan moniko ruusu on henkissä selvinnyt talvesta. Monen monta puskaa jäi tänään kuitenkin vielä tunnistamatta - mutta onpahan jotain taas mitä odottaa.
Nämä kaverit jäivät hieman vaivaamaan. Lehdet ovat jotenkin tummemmat ja napakammat kuin erehdyttävästi samanlaiselta näyttävällä rikkaruoholla, joka siis tekee sen pienen vaaleanpunaisen kukan. Tämä saa aitan päätyyn nyt jäädä vielä näyttämään kyntensä. Eipä sillä, niin taitavat saada kaikki muutkin rikkaruohot vielä toistaiseksi - ehkä jopa koko täksi kesäksi (ei vaine pakkohan sitä on jossain välissä vähän yrittää kuopsuttaa). Niin ja löytyihän se vuohenjuurikin jo tältäkin pihamaalta.
Näsiä vielä viimeistelee kukintaansa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti