Keittiö sai verhot!

Kaikki tietää, että tällaisen talovanhuksen entistämisestä muodostuu helpostikin mahdoton urakka. Olemme yrittäneet psyykata itseämme ettei tämä olisi meille urakka vaan rakas harrastus ja sitä se nyt ainakin nämä ensimmäiset kuukaudet on ollut. Turnausväsymistä testataan varmasti moneen kertaan ja   syksy on taatusti ensimmäinen kulmakivi tähän aiheeseen. Tämän vuoksi olemme myös asettaneet ihan oikeasti tavoitteet tuonne 10 -15 vuoden päähän. Valmistahan ei ole vielä silloinkaan koska eihän tällaiset projektit valmistu koskaan.

Vaikka kuinka yrittää ajatella ettei valmista tule, niin silti päivät venyvät helposti mahdottoman pitkiksi mielekkään tekemisen parissa ja aika monena iltana tulee käännettyä auton nokka Millingtonille vielä työpäivän jälkeenkin. Taisi tuo ukkokulta eilenkin tuusata saunalla yhteentoista asti illalla - ja vain ja ainoastaan siitä yksinkertaisesta syystä että haluaa saunaan.

Olemme kyllä saaneet ihan mahdottoman paljon apuja myös vanhemmiltani ja tädiltäni ja hänen mieheltään, sekä ystäviltämme. Monta viikonloppua ovat täällä jo meidän kanssamme tuunailleet. Iso kiitos heille siitä.

Näiden apukäsien suopealla avustuksella on sitten verhotkin jo keittiön ikkunassa.

Tätini ompeli vanhoista tyynyliinoista salusiinit keittiön ikkunoihin.

Verhoissa on nyt käsin nyplätty pitsi molemmissa reunoissa. Ihanat sanon minä!

Punaiset ns. perinteisen mallin pelargoniat eivät ole koskaan olleet ylettömässä suosiossani, mutta tänne nämä kuuluvat ihan ehdottomasti niin sisälle kuin uloskin. Kukat ovat Muuramelaisen Ritun Puutarhan kasvattamia ja istuttamia.