sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Perennapenkin päivähoito

Aamun kahvipöytäkeskustelu alkoi tänä aamuna siitä mihin ei koske, satu, kolota tai vihlo. Eli jonkin verran raihnainen pariskunta vertaili liikkuvuuksiaan ja oireita kun vanhainkodissa konsanaan. Äkkiseltään tuo lapiointi on aika kovaa hommaa, mutta miksi ihmeessä meillä molemmilla on sormetkin kipeänä?

Tänään on siis hieman rauhallisempi päivä jo olosuhteiden pakostakin - kun ei pysty kykenemään niin ei pysty.

Syy tähän on luonnollisesti nuo eiliset touhut, lähtihän se mopo vähän käsistä kun piti noita puitakin kaadella enemmänkin. Mutta toisaalta nyt ne eivät kaatuneet kasvien päälle, joten varsin järkevä työjärjestyshän tuo oli ja taas toisaalta kasvit nyt vaan oli pakko maahan saada jos meinaa ne hengissä siirtää.

Eilisen perennapenkin siirto-operaation yksi haasteellisimmista hommista oli istutusjärjestys päivähoitopenkkiin. Penkin nimi näin, koska nyt en tosiaan voi olla varma menikö asemointi edes sinnepäin. Suurimman osan aitan päädyssä olleista kasveista tunnistan, mutta muutama uusikin tuttavuus on joukossa.




Päivähoitopenkin paikaksi osui tämä hoidetun piha-alueen nurkka jonka taustalla on villiintynyt töyhtöangervo pöheikkö.


Onneksi kaivuuhommassa oli apuvoimat mukana. Saatiin maa möyhennettyä käden käänteessä.


Uuteen penkkiin muuttaa mm. syysleimut, joku tädyke, jalopähkämö, palavarakkaus, unikko, akilleijaa ja joku ukonkelloa muistuttava perenna, sekä ainakin yksi turvepaakku, josta ei ole mitään hajua mikä se on. Jännityksellä nyt sitten odotellaan, toivottavasti kukinta ei kärsi tästä siirrosta.

Rohtoraunioyrttillä ei tähän penkkiin ole mitään asiaa. Isäntä kaivoi sen kyllä maasta ylös, ja oli muuten ainut jonka "sai" kaivaa.  Se saa jatkaa elämäänsä navetan takana, mikäli jatkaa - mutta jatkaahan se. Todennäköisesti nousee jostain raosta ensikesänä myös tuossa aitan päädyssä ja parissa muussakin paikassa.


Valmiista penkistä jäi sitten se kuva ottamatta, tai eihän tämäkään nyt vielä ihan sillä valmisasteella ole kun reunukset on tekemättä. Otetaan kuva sitten siinä vaiheessa kun on kunnolla kantattu ja sorat reunassakin paikoillaan. Kiveyksistä en nykyään ole kovinkaan innostunut, ellei niitä upoteta maantasalle. Helpottaa nurmen leikkuuta kummasti kun pääsee ruohonleikkurilla ihan penkin reunaan kiinni, eikä trimmeriä tarvita.

 Aamulla kaikki kasvit näyttivät aika hyviltä eilisestä helteestä huolimatta. Hieman huolestuttaa tuo unikoiden kohtalo, kun olivat jo kovasti nupullaan eivätkä yön aikana olleet nousseet yhtään ja sama tilanne jalopähkömön kanssa vaikka ei vielä nuppuja ollutkaan. Sen sijaan palavarakkaus ja tädyke näyttivät sieltä ettei niitä lapionnokassa olisi kuljeteltu lainkaan. Liian tiheäänhän nuo nyt tuli ehkä istutetuksi, mutta onpahan nopeammmin näyttävämmän näköinen penkki. Kotoa tuon penkin reunaan vielä kurjenpolvea reunustamaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti