Aarteen metsästystä - vai oliko se sittenkin pelastusta

Eiliseltä siivousretkeltä tarttui meidänkin mukaan vähän kaikenlaisia aarteita. Osa vaatii putsailua ja kunnostamista ja osa on pesun jälkeen suoraan käyttökelpoisia.

Faktahan on se, että ihan aikuisten oikeasti uusille astioille on tässäkin pesueessa kovasti paljon vähän tarvetta. Mutta mutta..... muutamia juttuja en vaan voinut ohittaa.

Tämä astiasto on mielestäni ollut mummolla "aina" kulmakaapin hyllyllä. Koskaan en ole yhdestäkään kupposesta mitään saanut nauttia vaan olen ihaillut pirteitä astioita kaukaa. Miksi minulle ei ole koskaan näistä tarjoiltu? Johtuu varmaan siitä, että mummo kattoi aina  pyhäkupit pöytään kun kyläilemään saavuimme.

Nämä kiinalaista riisiposliinia olevat kahvikupit olivat ne mummon fiinimmät kupit. Mökillä oli nämä pinemmät kahvikupit ja "kirkolla" saman sarjan isommat teekupit. Hän myös muisti aina mainita että kuppien aitouden voi tarkistaa sillä, että noista riisinmaallisista pyörylöistä näkee läpi.

Koska Millington on rakennettu 1930, ei säilytysratkaisuja ole juurikaan tuolloin mietitty. Pientä helpotusta saimme eiliseltä retkeltämme tähän. Valkoisessa lipastossa on lankavetimet eli olisikohan tämä 1960-luvulta?

Tämän, ehkä vähän jopa rujonkauniin kaapin iästä minulla ei ole hajuakaan. Umpipuuta madame on ja liitokset on tehty lohenpyrstösalvoksilla. Lasi tuskin on alkuperäinen ja valkoinen väri ei ainakaan.

Reunoista näkee, että kaappi on joskus ollut myös punainen. Onko se alkuperäinen väri, jäänee vielä toistaiseksi arvoitukseksi. Jossain vaiheess tämäkin tulee ootrauslistalle, mutta ei ehkä ihan heti - pari muuta juttua täytyy varmaan hoitaa ensin. Molemmat, sekä lipasto että kaappi muuttavat Millingtonin kamariin ensitilassa

Oranssinruskea komuutti löyti jo tiensä keittiöön. Olen kaipaillut hellan läheisyyteen laskutilaa tulevaa silmällä pitäen. Laskutasona on tähän asti toiminut vanha puuhella, joka on toistaiseksi poissa käytöstä. Muurari on jo hieman uhkaillut tulemisellaan, joten laskutaso saattaa tuosta hävitä milloin tahansa. 

Komuutti on tällä hetkellä lakkapinnalla ja ehkä vähän turhan "hieno" tuollaisena meidän talonpoikaiskeittiöömme, vaikka hieman rakleroitunut onkin. Vakavassa harkinnassa tämän mööpelin kohdalla onkin, että poistan tuon lakkapinnan, jonka alkuperäisyydestäkään ei ole mitään takeitä ja vedän tilalle puuvahan, mutta katsastellaan nyt ensin. Kuvassa vasemmalla näkyvä kori toimii kaasupullon piilotuspaikkana.

Kaikenlaisia pikkutavara löytäjö tarttui mukaan myös sekä puutarhurin unelmia mutta kirjoitellaan niistä tuonnenpana.