Päivä, jolloin ei tehty juuri mitään

Lauantai päivä ja me olemme suoraan sanottuna lusmuilleet lähes koko päivän. Taitaa olla kyllä ensimmäinen laatuaan sitten maaliskuun.

No okei maalasin minä hieman ja isäntä fiksaili tuota traktorikaivuriaan. Talo on maalattu nyt jo yli puoliksi, Sateen mokoma katkoo vaan tätä maalausharrastusta pahan päiväisesti ja päivän saavutuksesta jäi todisteet ottamatta. Eilinen muutos näytti kuitenkin tältä

Tänään siis projekti eteni niin, että tuo oikeanpuolinen ikkunan reunusta on enää maalaamatta, mutta pitihän sitä huomisellekin jotain jäädä ;)

Aamulla kävimme tervehdyskäynnillä kertoilemassa puuhistamme Millingtonin talon 90-vuotiaan tyttären luona vanhainkodilla. Tulijaisina Millingtonin oman kukkamaan tuotantoa ukonkelloa, sormustinkukkaa ja isotähtiputkea pienenä kesäisenä kimppuna.

Samalla reissulla tuli tarkastettua Korpilahden Palvipäivät, jotka paistattelivat aurinkoisessa säässä väenpaljoudesta. Kyllä se tuo muurinpohjalettu vaan maistuu joka kerta paremmalta, kun joku muu sen paistaa! Palviliha jäi kyllä tänäkin vuonna ostamatta pitkän jonon vuoksi.

Puutarha- ja luontotietämystä kävimme kartoittamassa Millingtonin tyttären pojan pihapiirissä. Pihasta löytyy yli 50 eri puulajia. Mahtaa piha olla syksyllä ruskan väreissä komea! 

Koivujakin oli niin montaa eri sorttia, etten niiden olemassa olosta edes tiennyt. Omaan sivistykseeni kuuluivat ennen tätä päivää vain raudus-, hies- riippa- ja vaivaiskoivu. Päivän retken innoittamana löysin netistäkin nyt ainakin Pirkkalan-,  Loimaan- ja taalainkoivu, sekä kulta-, repale-, ja punakoivun. 

Tuo meidän isäntä pysyi puukierroksen vauhdissa mukana suurinpiirtein siihen asti, kunnes kohtasimme tammenlehtilepän. Menee kuulemma jo ihan yli hilseen, jos ei tiedä onko puu tammi vai leppä. Näinhän se voi olla. Lohdutuksena voin sanoa, että jos minulle näytetään auton moottori niin en tosiaankaan tiedä miten sen kuuluu konepellin alle sijoittua. Kaikkien ei onneksi tarvitse olla kiinnostunut ja perehtynyt kaikkiin asioihin. Tämän vuoksi ainut öljy, johon minä sotken sormeni meidän huushollissa on ruokaöljy. No okei, pienen myönnytyksen olen joutunut tekemään kun sitä teräketjuöjypurkkiakin käyttän.

Itse olin puukierroksesta niin tohkeissani, etten muistanut edes kuvia ottaa, vaikka vasiten kameran autosta mukaani sieppasin. Kiitokset talon isännälle perehdytyksestä!

Tänään oman pihankierroksella aukeni muutama mysteeri ja toiset syveni.

Mikä ihme se tämä on? Lehtien perusteella luulin, että on ukontulikukka, mutta nyt kun tämä kukinto on ilmaantunut niin en tiedä kyllä enää yhtään mikä perenna kyseessä. Tuo keskusta on samantuntuinen kuin olkikukan terälehdet

Etupihan pyöreän penkin toinen mysteeriperenna on osottautunut peurankelloksi. Tässä kuvassa kukinnon sisällä on joku siivekäs todella kaunis turkoosi öttiäinen, jolle kameran linssa ei kyllä nyt tee oikeutta.

Kehkeytyisiköhän tästä sinipallo-odake?

Aina vihaamani vuohenputki... ei se niin paha ole, paikassa jossa saa mellastaa rauhassa. Kukkapenkkiin en tätä edellenkään haluaisi - tosin ei taida kysyä minun lupaani siihen.

Joku oli alkukesästä huolissaan jääkö meille itselle raparperejä ollekaan, kun jaoin niitä maailmalle niin paljon. Tästä penkistä kerättiin kaikki pois neljä viikkoa sitten ja nyt näyttää taasen tältä ja tämä on se pienempi penkki.

Luonnonkukista niittynätkelmä ja ohdake kukkii komeasti pellolla

Mietin tänään jopa, että jos loppukesän kitkisi joka päivä kottikärryllisen elämänlankaa niin olisiko mahdollista ettei sitä ensi vuonna olisi ihan niin paljon? No, tiedänhän minä vastauksen, mutta saahan sitä haaveilla.

Katiskassa oli tänään pitkästä aikaa saalista. Syykin selvisi, miksi kalaonni ei ole viime aikoina ollut myötä. Katiskaan oli tullut melkein 10 sentin reikä, josta moni vonkale oli jäljistä päätellen osannut tiensä ulos.

Katiskaa paikkaillessani, kalastajacairni meinasi päästä osingoille. Hauki oli kovin pieni, mutta oli jumitttunut katiskaan niin pahasti kiduksistaan, että päätettiin päästä kaveri tuskistaan

Päivän tarinasta unohtui vielä päiväkahvivierailu tuttavien luona tutkimassa paljun kanteen ratkaisuvaihtoehtoa, joka kestäisi sään ja lumenkin painon. 

Tältä näytti meidän päivä, jolloin ei tehty juuri mitään.  Huvittaa vähän itseäkin, sitä tulee näköjään puuhasteltua koko ajan jotain niin, että ei edes huomakkaan touhuavansa. Mutta eiköhän se silloin ole ihan mallillaan, maalla on mukavaa!