lauantai 4. heinäkuuta 2015

Ulkoasu uusiutuu vähitellen


Arvatkaapas mistä tämä on otettu? Yläilmoista 16 metrin korkeudessa pienessä kipossa keikkuen. Aika hyvin korkeanpaikankammoiselle, sanoisin minä!

Ulkoverhouksen laudoituksen poisto etenee pikku hiljaa. Tai no, tämän päiväisen urakoinnin seurauksena muutamaa kuistin lautaa lukuunottamatta verhoilu on poissa.

Keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä mutta nyt en malta odottaa, kun olen niin tohkeissani. Tästä tulee  nätti!!


Ilta aurinko saa vanhan hirren punapigmentin esille niin, että Millington näyttää kuvassa jo ihan punaiselta. Oikeassa elämässä pohjoisseinää lukuunottamatta seinät ovat lähinnä ruskeat. Uusi maali tulee olemaan Uulan punamulta keittomaali ja sävynä italianpunainen, joka on talon alkuperäinen väri. Uula on vuoden 2013 TM-testivoittaja ja toivomme sen olevan nyt sitten kilpailijoitaan kestävämpi sääolosuhteiden vaihdellessa.

Ukki ja mummo riensivät tänäänkin avuksemme ja ukin henkilönostimella yläkolmioidenkin purku sujui helpommin ja ennen kaikkea turvallisemmin.




Yläkolmioiden poikkilaudoituksen poiston jälkeen yläkerta on erittäin hyvin ilmastoitu. Rimotukset on ilmeisesti poistettu siinä vaiheessa kun verhoilu on tehty. Yläkertahan meillä on yhtä huonetta lukuunottamatta täysin rakentamaton.



Kuistilla pystyrimat on jätetty paikoilleen, mutta joudumme osan niistäkin uusimaan.




Kuistin yläpuolella olevaan ikkunaan on pieluslaudatkin jääneet ostittain paikoilleen. Tästä saadaan hyvä malli uusien tekemiseen.


Oma projektinsa oli sitten tämä. Ilmeisesti lisäeristyksen toivossa hirsien halkeamiin on työnnetty pallavarievettä ja lasivillaa. Hirsien väliinhän tuo pellavarieve toki kuuluu, mutta näyttää tuolla halkeamissa aika säädyttömältä näin tursottaessaan. Eli ennen maalausta on nuo kaikki roipakkeet joka saatava työnnettyä rakoihin tai sitten poistettava. Projektin tämä osa on vielä vähän vaiheessa eli mummon kanssa näitä nykerrettiin niin korkealle kun tälläiset vähän reilu puolitoistametriset ylettää.





Henkilönostimen ollessa pihassa piti sitä myös hyödyntämän pieneen maisemakuvaukseen. Tai siis isäntä, joka tuolla viimeisessä kuvassa retkottaa koiran kanssa nurmikolla, luuli ettei minusta tuohon koppaan ole kiipeämään. Olihan se lunastettava yksi jyrkisijäkälli varastoon - odotahan vaan! Näistä kuvista jo hieman näkyy että rannan raivaushommatkin alkavat jo tuottaa tulosta. Järvihän näkyy jo!



Huomenna pääsemme, sään salliessa sitten jo vähän maaliakin kokeilemaan. Oma päiväni vaan alkaa valitettavasti keskussairaalan keikalla ja jäykkäkouristusrokotuksen uusimisella. Välttämättä vanha naula päkiässä ei ole se paras tapa lopettaa kesäloma, mutta onneksi en ole ballerinna ;)











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti