Humalakin vaihtaa majaa

Kaunis ajatus olisi, että kun aloittaa yhden homman saisi sen tehtyä loppuun saakka ennen kun aloittaa uutta. Niin kaunis ajatus toki, mutta ihan mahdoton toteuttaa. Millingtonin maalausprojekti on siis edelleen kesken. Nyt en voi syyttää kyllä säätä.

Hyvällä mallillahan tuo jo toki on. Maalaamatta on enää eteläpääty, kuisti, nurkkalaudat ja ikkunanpielet.

Eteläpäädyn maalaus vaatii jonkinmoisia toimenpiteitä sisällä. Yläkertahan on Millingtonissa muutoin  rakentamatta, mutta toiseen päätyyn on tehty yksi huone, joka lämpiää porimatilla ja on eristetty kutteripurulla. Melkoisen mielenkiintoista oli purkaa tuota etelän puoleista seinälaudoitusta, kun joka naulanvedolla satoi sahajauhoa niskaan ihan huolella. Eristeet eivät siis seinänvälissä enää pysy, joten pieni siivousoperaatio on paikallaan.

Yläkerran huoneesta otetusta kuvasta näkyy myös, että meillä on käynnissä melkoinen tuuletus yläkerrassa, kun laudoituksessa ei vielä rimoja ole. Noh, tuulettuupahan kaikki mahdollinen nyt sitten vinttiä myöten. Toki tämä ilmastointi aiheuttaa myös sen, että maalausprojekti pitäisi pikimmiten saada valmiiksi ettei kovin paljon sisään sada.

Yläkerran huoneissa oli kaksi kerrosta aivan ihania paperitapetteja. Tapetin alla puukuitulevy, eli ei lainkaan pinkopahvia, mikä siis tarkoittaa myös suorastaan ihan naurettavan pientä määrää nauloja. Puukuitulevyn alla on poikkilaudoitus ja noin 15cm rako, joka joskus on ollut täynnä sitä kutteripurua. Toki sitä siellä vielä ihan mukavasti oli vieläkin monta sataa litraa, loppuosa onkin sitten satanut meidän housunkauluksista sisään. Toki tämä puru toimi myös hyvänä kosteusmittarina ollessaan rutikuivaan, vaikka vuosikymmeniä tuolla katolla onkin ollut. 

Purut on ilmeisesti "puhallettu" huoneeseen ikkunan alalaudoituksen kautta, koska laudat on sievästi sahattu pätkiin. Ennen maalausta on siis vielä nekin vaihdettava ja nuo pellavarieveet siistittävä maalauskelpoisiksi.

Kuistin maalaus vaatii sitten hieman puutarhahommia. Molemmilla puolilla kuistia töröttää komeat neljä humalasalkoa. Tällaisella vanhalla maatilalla toki humalaa kuuluu kasvaa jo ihan maankaarenkin mukaan. Juuret tunkevat kuitenkin kivijalan alle ja humalanversot puskevat joka puolelta läpi kuistin laudoituksen. Komea kasvi, joka kesän aikana ehtii kasvaan valtaviin mittoihin. Nämä veijarit olen siis toukokuussa leikannut kokonaan alas.

Kuistin maalaaminen ja korjaaminen vaatii siis myös humalan muuttoa uuteen paikkaan. Nykyisille istutusalueille ei tällä hetkellä mahdu mitään, joten on uuden penkin paikka. Tämä senkin vuoksi, että talon seinustalta siirrettävien muidenkin perennoiden määrä on melkoinen.

Maanmöyhennyshommat ja heinikon kuoriminen kävi nyt sitten vallan kätevästi tuolla traktorikaivurilla (juu juu, myönnetään että on se ihan hyvä peli). Uusi istutusalue liittyy samalla osaltaan paljun piilotusprojektiin, mikä siis myös on hieman vielä vaiheessa.

Humala tarvitsee tukea ja sellaiset rakennellaan vanhoista heinäseipäistä ihan teeseitse-menetelmällä.

Maarakennustyömaalla on myöskin ylimmäinen valvoja paikalla.

Humalalla on kohtuullisen kokoisen kasvuston lisäksi ihan kiitettävän kokoinen juuristo. Tässä projektissa oli yritys-hyvä-kymmenen ajatus, että humala saataisiin siirrettyä mahdollisimman ehjänä uuteen paikkaan. Toive ajatteluahan tuo toki oli, varret olivat kieppuneet joka puolelle terassilla ja niitä oli ihan pakko katkoa. Hieman nyt jännittää miltä tämä näyttää parin viikon päästä. Ensi kesänä varmasti jo sitten ihan hyvältä.

Eihän tämä nyt varmaan ihan vielä edustuskelpoiselta näytä. Sanoisin kuitenkin, että ihan hyvä alku vielä jos eivät tuohon pystyyn kuole. Tilannehan on sitten myös tämä että tässä kuvassa näkyy vasta puolet siirtoa vaativista taimista. Mihinkäs ne toiset puolet sijoitetaan?

Aidanteen ja paljun ympärillä olevan kivikon väliin jäävä alue tulee siis täyteen perennoita. Istutusalueen koko on nyt tässä ensimmäisessä vaiheessa sellaiset 15 neliötä (option laajentamiseen antaa vattupuska joka jää paljun ja navetan väliin).

Toiseen laitaan tulee kalliokasveja ja muita köyhässä maassa viihtyviä ja toiseen, johon saa hieman paremmin multaa päivänliljaa, saksankurjenmiekkaa, kurjenpolvia, vuohenkelloja, myskimalvaa, unikoita ja mitä tässä nyt sitten ikinä tulee vielä mieleen siirrellä. Niin ja tietysti syksyllä sipuleita; krookuksia, helmililjaa ja muita matalia sipulikukkia ja alppiruusuja ei ole vielä ollenkaan jajajajaja... puutarhamyymälöissä taitaakin olla alennusmyynnit parhaillaan.

Tänne pääsevät myös aamuiset Voiton-laukka lahjukset kylväytymään ihan tuoreeseen maahan.

Pakko se on myöskin myöntää, syyskesän puolelle on selvästi käännytty. Kovasti on bloginkirjoittajan muu ympäristö pimeän oloista, ikkunasta sentään aukeaa vielä valo näytön lisäksi.