Tällä viikolla olemme kuitenkin hieman vilkuilleet ympärillemmekin. Suppilovahveromaastoja on ihan lähes portailta alkaen. Orakkaita isäntä jo löysikin, mutta tatteja ei näy missään. Ihme homma, luulisi tämän kesän sateiden tuovan sanonnan muiskaisesti niitä sieniä tullessaan.
Mustikoita on metsässä kohtuullisesti ja aika isojakin vielä. Teen tunnustuksen; vihaan mustikassa käymistä! Siis vihaan! Mustikat kypsyvät aina aikaan, jolloin on tolkuttomasti hyttysiä ja niitä viheliäisiä paarmoja, ihan liian kuuma, poimiminen on hidasta ja selkä tulee kipeäksi, lapsena mustikkareissulla pisti ampiainen jajajajaja... siis vihaan. Vielä kun meidän perheessä kukaan muukaan ei ole innostunut mustikoiden poimimisesta saapuvat ne yleensä kotiin ämpärissä valmiiksi siivottuna kuitin kera.
Lakka onkin sitten jo ihan toinen juttu. Suurin herkku koko meidän huushollissa, heti lettujen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä että isäntä alkaa tuossa jo heti juhannuksen jälkeen tivaamaan, että eikö jo lähdetä suolle tarkistamaan onko lakkaa tulossa. Alku kesä oli niin kylmä ja kolea että pölyttäjiä ei paljon ole näkynyt mutta kyllä tuolla soilla on keltaista herkkua jonkin verran valmistumassa, mutta ei ihan vielä. Maistiasmarjat toki kävimme jo keräämässä ja reissulla törmäsimme yhteen maamme kauneimmista luonnovaraisista kukkasista. Orkidea-sukuun kuuluvaa maariankammekkää kasvoi suon laidalla kymmenittäin - hieno kasvi, kertakaikkiaan!
Suo kierroksella näkyi aika paljon myös karpaloiden raakileita, jopa niin että näyttäisi tulevan parempi sato kuin lakasta. Edelliseltä karpaloreissulta on vaan astetta kosteammat muistot kun koiran juutas karkasi ja läksin sen perään. Luonnollisesti sitten upposin suonsilmään ja kaadoin kaikki karpalon pitkin maita ja mantuja. Jätin ne sitten sillä kertaa sinne ja totesin ettei meillä kukaan karpaloa söisikään.
Viinimarjoja meille tulee tänä vuonna varmasti yli oman tarpeen, vaikka pensaat vähän huonolla hapella ovatkin. Ensi talvena on ohjelmassa operaatio, marjapensaiden perusteellinen hoitoleikkaus, jo ihan tuon elämänlangankin takia. Helpompi pitää sitä aisoissa kun pensaiden juuret pääsee vetämään trimmerillä. Nyt vanhoja oksia makaa maata vasten tarjoten elämänlangalle oivan kasvutuen.
Kasvimaata meillä ei vielä tänä kesänä ole. Porkkana, persilja, ruohosipuli ja salaatti kasvavat vanhassa peltisessä ammeessa, tosin aika kivuliaasti mutta kasvavat kuitenkin. Mansikat ja tomaatit ovat istutettuina aitan portailla ämpäreihin ja molemmista tulee ihan kiitettävä sato taimimäärään nahden. Kummallista kyllä tomaatit taitavat valmistua ennen mansikkaa.
Ahomansikasta tulee niin hyvä sato, että sitä riittää meillä ehkä pieni annos myös pakkaseenkin asti ja vattuja varten on varmaan hommattava oma pakastin. Tosin en tiedä kuka nuo kaikki tuolta ehtii keräämään, kun taitaa vähän työt jo alkaa häiritsemään näitä harrastuksia kun syksyä kohti mennään. Vattu onneksi kysyy asteittain ja sitä voi keräillä pikku hiljaa, litra kerrallaan.
Puolukkasadosta ei tällä hetkellä oikein ole haikua, jonkin verran raakileita näyttäisi kuitenkin olevan. Puolukan poimimisesta minä sitten taasen pidän silloin ei yleensä ole helle eikä itikat kiusana, mitä nyt hirvikärpäset yrittävät korviin tunkea.
Ai niin ja ihan meinasin unohtaa, onhan meillä kesäkurpitsaa ja tavallistakin kurpitsaa yrittämässä kasvamisen tapaisia toimintoja. Saldo taitaa vaan jäädä aika heikoksi, mutta toisaalta uskotaan että kesää on vielä jäljellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti