torstai 30. heinäkuuta 2015

Kaislikossa suhisee - kirjaimellisesti



Millingtonissa on rantaviivaa sellaiset kolmisensataa metriä. Kuulostaa hyvältä, kivalta, ihanalta ja sairaan siistiltä, eikö?



Eihän tämäkään tietysti mene niin kun strömsöössä. Sen lisäksi, että rannan maanpuoleinen osa on vaatinut raivokasta raivuuta, eikä ole valmis vieläkään, vaatii myös vedenpuolinen osa toimenpiteitä. Kaislat ja muut vesiheinät ovat vallanneet vedenrajan parin metrin leveydeltä koko rantaviivan osalta.




Lapsethan ovat toki uimassakin käyneet, eikä pieni kaislikko yhdistettynä mutapohjaan toki haittaa uinnin riemuja pätkääkään, mutta kelit ovat sen sijaan uimista hieman rajoittaneet.

Tästä huolimatta tarkoituksenamme on hieman siistiä myös rantaa tuolta veden puolelta. Kaislikko vaatii niittämisen ainakin kahtena peräkkäisenä kesänä jotta se häviäisi. Kävimme testaamassa Fiskarsin pitkiä kääntyväteräisiä puutarhasaksia tähän puuhaan.



Hikistä hommaa ja olkapäille hubaa touhua, mutta veneellisen rehuja kuitenkin saimme järvestä poistettua. Jipii enää 290 metriä jäljellä! Ei ihan valmista tullut tällä menetelmällä yhdessä illassa. Housut kyllä kastui molemmilta ja tänä kesänä voi tehdä tiukkaa sanonnan "kyllä kesä kuivaa sen minkä kasteleekin" toteutumisen kanssa.




Järveltä pois tullessamme luontoäiti tarjoili taasen niin kauniin näytöksen, että oli juostava oikein kunnon kamera sisältä hakemaan. Olkaapa hyvä, luonnontaideteoksia kameran takaa!












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti