Juuri kun luulen, että kaikki lajit ovat pihasta jo löytyneet niin tupsahtaa uusia iloisia yllätyksiä. Heinäkuun ensimmäiselle viikolle mahtuu monia jo useamman viikon kukkineita perennoita, kiitos viileän sään, mutta myös uusia ja tuntemattoamiakin kaunokaisia löytyy valikoimasta.
Punalehtiruusu kukii vaatimattoman vienosti kuusien katveessa.
Tädyke jo lopettelee kukintaansa
Tänään bongattu uusi laji kalliolta. Ketoneilikka on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi Suomessa.
Sininen ukonkello on omassa lajivalikoimassani uusi. Valkoista vastaavaa omasta pihastamme on löytynyt vuosia ja sen leviämistä olen koittanut rajoittaa kukkavanoja katkomalla kukinnan jälkeen. Sininen kaveri kasvaa huomattavasti korkeammaksi ja lehdet ovat suuremmat. Ihan pienestä ei myöskään nokkiinsa ota. Talon päädyssä olemme joutuneet ajamaan rakennustelineillä ukonkellon puskien ylitse. Tyypit eivät ole moksiskaan. Kukkavarret ovat vain hieman kimurantteja ja katkenneetkin kukinnot ovat avautuneet tuolla ulkosalla ja pääsivät tänään maljakkoon.
Keltamaksaruoho
Aitan päädystä kallion reunasta löytyi tänään myöskin karpaattienkello, tai ainakin otaksun tämän sellainen olevan. Edit. taitaa kyseessä olla kuitenkin kissankello.
Onko tämä nyt sitten SE? Itse luulin vaaleanpunaiseksi juhannusruusuksi, mutta viisaammat veikkasivat puutarhasivustolla Papulanruusuksi. Morsiusruusukin saattaisi olla, mutta on kuvien perusteella pienenpää laatua. Uudet kukat juuriversoista ovat avautumassa hetkellä millä hyvänsä.
Palavarakkaus ei ole moisiskaan keväällä tehdystä siirrosta. Taimet ovat erittäin tanakoita, noin metrin korkeisia ja aloittelevat kukintaa.
Töyhtöangervo
Ranta-alpi on jo kukassa. Puutarha-alpi vasta nupullaan
Kukas se tämä pallero nyt sitten onkaan? Aikaisemmin veikkasin nauhukseksi, mutta nyt kun nämä kukinnot alkavat muotoutua, alan kyllä jo epäilemään.
Rakennustelineiden jyräämiksi tulleet saksankurjenmiekat ja idänunikot pääsevät toivottavasti ensi kesänä parempaan loistoonsa. Kaltoin kohtelusta huolimatta molemmat jatkavat kukkimista.
Sormustinkukat ovat jollain ihmeen konstilla pysyneet tontilla talon takana kauniissa rykelmissä. Olivatko tässä edellisen kerran kukkiessaan ja missä kukkivat kahden vuoden päästä - jäämme jännityksellä odottamaan.
Lehtosinilatva kukkii kahden eri sinisen sävyllä, sekä valkoisen apitkin maita ja mantuja. Ja saa kukkiakin. Keittiön pöydällä maljakossa, antaa vienon tuoksun ja kestää kauan.
Onkos näitä kulleroitakin eri lajeja? Tämä neiti kun on nyt kolmannen eri sävyinen tällä tontilla ja näistä kolmesta selvästi myöhäisin kukkija. Kukinto on selvästi oranssiin taipuva. Vai onko kullero laisinkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti