maanantai 20. heinäkuuta 2015

Pieni puutarhakierros



Uusi perenna-alue on edelleen tekeillä eli vaiheessa. Tänään oli kuitenkin niin ihmeelinen luontoilmiö päällä, että en voinut jatkaa alueelle kasvien siirtämistä. Tuo ilmiö oli, etten nyt ihan liioittelisi ja helteeksi tituleeraisi niin sanottakoot nyt vaikka, että auringonpaiste pilvettömältä taivaalta. Mikä nyt sitten tarkoitti kannukaupalla vettä eilen siirretyille kasveille.

Eilen uuden kodin saivat soihtunauhus, sulkasaniainen ja tuliaisina Millingtonin tyttären tyttäreltä jalopähkämö, joka on kyllä ehdottomasti yksi lempiperennoistani, sekä ilmeisestikin karhunlaukkaa. Eli tuota samaa kasvia, jonka siemeniä saimme viikonloppuna "Voiton laukka" nimellä. Uusi, mutta mieluinen syötävä tuttavuus minulle - kukista ei koskaan kiitellä saa, mutta ei kai mikään kiellä olemasta mielissään?

Karhunlaukka eli tuttavallisemmin meidänkin pihassa "Voiton laukka"
Tänään oli siis puutarhassa vain ihailu päivä. Joku ihmetteli tuolla somen ihmeellisessä maailmassa mihin kaikki mehiläiset ja pölyttäjät ovat hävinneet. Minä voin kertoa, ne kuulkaa täällä meillä!


Osa pölyttäjistä löytyy meidän horsmapellosta, osa vattupuskista ja loput vuohenputkiviidakosta. Surina on melkoinen jo kauaksi.


Uusia kukkijoita pihalta löytyy näin heinäkuun loppupuolelta paljon. Häränsilmä, harjaneilikka, myskimalva, alppipiikkiputki, sinipiikkiputki, ritarinkannus, peurankello ja nauhuksetkin jo aloittelevat. 


Harjaneilikka


Häränsilmän lehdet muuttivat värinsä
iltavalistuksessa kuvattuna lähes sinisiksi


Sinipiikkiputki







Ritarinkannusta löytyy kahdessa eri sävyssä
navetan seinustalta








Myskimalva valkoisena ja vaaleanpunaisen


Kalliolla ketoneilikka jatkaa kukintaa. Maksaruohot, joita muuten tuntuu ilmaantuvan koko ajan lisää ovat vasta nupullaan samoin mehitähti. Sinikellot ovat valoittaneet ison alan useammasta paikasta kallion reunalla.




Ruusuja ilmestyy myös koko ajan lisää ja minun on tunnustettava kyllä tumpeluuteni ruusujen kohdalla - näitä en tunne!



Päivän ruusuna on tämä aniliininpunainen matala ihanuus


Ranta-alpi on jo täydessä kukassa,
kun tarha-alpi vasta nuputtelee

Tämä hauska mykeröinen, joka siis ilmeisesti on keltakaunokki
 antaa vielä odottaa itseään

Harmaamalvikkiko?

Harmaamalvikin olen ilmeisesti onnistunut lähes hävittämään, tällainen yksinäinen kaveri nimittäin pilkistää aitan päädystä lautakasan välistä ja epäilen vahvasti malvikiksi. Kasvaa paikassa, jossa keväällä oli vielä penkki, mutta joka oli pakko siirtää koska majaili aitan alimpien hirsien päällä. Toivottavasti tämä on vielä pelastettavissa ja saan siirrettyä kukinnan jälkeen parempaan paikkaan tai ainakin siemenet talteen.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti