Säitä uhmaten maalasimme tänään kuitenkin kuistin ja puolet eteläpäädystä. Pakko oli vähän hifistellä ja tehdä sarjakuvaa. On tuo punamulta ja italianpunainen vaan hieno väri! Alimmainen kuva oikealla on otettu Millingtonin tupaantuliaisissa, tuota ulkonäköä kohti olemme vähitellen hivuttautumassa.
Humalat on siis siiretty kuistin edestä ja viimeisetkin laudat irroitettu...
Pohjustuksena kerrottakoon että tiedossa oli, että kuistin tuenta on hieman huonoilla kantimilla ja vaatii korjaustoimenpiteitä. Tämän päivän jälkeen alan olemaan kuitenkin sitä mieltä, että evoluutioteoria voidaan heittää roskakoppaan! Pyhähenki on ihan taatusti olemassa, koska mikään muu ei Millingtonin kuistia enää kannattele! Eli seuraavaksi pientä arkirealismia vanhasta talosta kuvakoosteen muodossa.
Joku voisi sanoa vaikka ihan että voihan pepparkakku! Mikä tämän on aiheuttanut niin se on vielä hämärän peitossa ja saattaa sellaiseen jäädäkin. Aiheuttaja on selvästikin poistunut jo paikalta, koska jäljelle jääneet puuosat ovat aivan rutikuivaa puperoa.
Vanhan talon kanssa eläminen on mielestäni hyvin pitkälle asennekysymys. Lähtiessä jo tietää, että yllätyksiä tulee ja rutkasti, eikä kaikki ole ihan niin justiinsa. Ei nyt eikä tulevaisuudessakaan. Jos tämän asian kanssa ei pysty elämään, niin ei kannata tällaisiin projekteihin kyllä sotkeentuakaan.
Kuten yksi tuttavani muutama päivä sitten totesi - kaikki on kuitenkin korjattavissa, ja näinhän se on. Aikatauluttaa ei kannata kovin tiukasti, ajanhammas muuttaa suunnitelmia kuitenkin aina. Joku voisi tästäkin löydöstä yöunensa menettää pitkäksi aikaa, me ei taideta viitsiä sellaiseen ryhtyä.
Isäntä poisti kaiken puperon ja asenti tunkit tueksi. Seuraavaksi mennään saunaan ja paljuun kuuntelemaan linnunlaulua ja katsotaan pääskysten ilmalentoja. Ensi viikolla sitten mietitään tarkemmin miten se tämänkin entrataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti