torstai 2. heinäkuuta 2015

Yllätysvieraita ja nostalgiaa



Sama hirsimestari on veistänyt kirvesmiestensä kanssa 1930-luvulla kolme taloa tähän samalle seudulle alle 10 kilometrin säteelle. Saimme tänään vieraaksemme naapureita eli jälkipolvea toisesta näistä talosta, sekä itse hirsimestarin tyttären. 

Olipa todella mukava iltapäiväntuokio kuulla jälleen talon ympäristön tapahtumista. Toki tämän päiväiset vieraat eivät ole ainoita, joilta olemme tarinoita kuulleet. Onhan meillä vieraillut tämän talon omaakin jälkipolvea useampaankin otteeseen ja aina olemme saaneet kullanarvoisia tietoja talon historiasta ihan jokaiselta. Kiitokset kaikille vierailuista ja monista mukavista tarinoista.


Pari viikkoa sitten kirjoitin raunioista tontin reunalla. Rakennus on siis jo aikaisemmin osottautunut riiheksi, mutta hieman jäi mietityttämään riihen sijoitus. Saimme siihenkin tänään vastauksen.

Yllä olevassa kuvassa riihi on tuo rakennus vasemmassa laidassa ja peltojen välissä näkyy silloinen tie, joka on jatkunut riihen ohi. Aikoinaan talolle on tullut siis kaksi tietä eri suunnista. Tämä kuva on muuten otettu 1960-luvulla. Lehmät ovat tuolloin siis vielä laiduntaneet pellolla. Hassua miten sitä tämä ajan hamotus on heittänyt kuperkeikkaa. Tänään kun kuulin kuvan iän, ensimmäinen ajatukseni oli "ai niin tuore". Kunnes hieman mietin tuli mieleen, että eihän tuo 60-lukukaan nyt ihan äsken tainnut olla.

Tämän päiväisillä vierailla oli tuomisinaan muutama meille uusi valokuva, joista ehkä mieluisin oli tämä alla oleva otos. Kuva on otettu meidän talosta tupaantulijaispäivänä eli mitä ilmeisimmin syksyllä 1930.


Kuvasta näkee, että maanpinnan muodot ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet kovastikin paljon. Tälle asialle meidän on pikapuoliin tehtävä jotain. Sadevedet pitää saada ohjattua talosta pois päin.

Tälle sadevesiasialle saimme eilen muutoinkin vahvistusta, kun isäntä ja ukki vierailivat talon alla. Mitään järisyttäviä yllätyksiä sieltä ei kaiketi paljastunut, mutta talon lattioiden ylösnostojärjestys varmistui nyt eilisen retken jälkeen. 

Syksyllä on nostettava keittiön ja ruokakomeron lattiat, mutta siinä samalla myöskin tuvan lattia. Uusia pöllejä on vaihdettava vanhojen vasojen tilalle. Käytännössähän tämä tarkoittanee sitä, että lattiat eristetään nyt sitten kahdessa osassa. Kamari ja sali jäävät odottamaan vuoroaan myöhemmäksi.

Jännitysmomentteja on siis tiedossa kun lattialankkuja alamme irroittelemaan. Ruokakomerosta on nyt tietysti hyvä aloittaa, kun siellä lankut ovat talon lyhyimmät. Jonkun verran on varmasti kuitenkin vielä tutustuttava aiheeseen, kuinka nuo keskeltä hermeettisen kokoisilla nauloilla kiinni lyödyt lankut tuolta ehjänä irroitellaan. Taitaa olla Panu Kailan tuotanto molemmilla iltalukemisina vielä monta kertaa.

Iloinen yllätys sen sijaan oli kuistin tilanne. Olemme luulleet, että kuisti on tällä hetekllä sijoillaan lähinnä pyhällä hengellä. Nyt osottautuikin, että vain yksi vasa on sieltä hapertunut.

Seinähirret ovat erinomaisessa kunnossa, eikä kengittämiseen ole näillä näkymin tarvetta. Samoin mm. leivinuunin perustukset ovat onneksi kunnossa.



Joku on aikoinaan myös hukannut silmälasinsa ja nyt ne löytyivät talon alta. Ehken näitä ei kuitenkaan kannta löytötavaratoimistoon kiikutta, taitaa olla lasien omistaja siirtynyt ajasta ikuisuuteen jo jonkin aikaa sitten. Kuvassa näkyvä Arabian kahvikuppi löytyi myös talon alta.



1 kommentti:

  1. Hieman tuon näköisiä kahvikuppeja käytiin ostamassa 1950-luvulla Ruotsista. Olin naitu VR-virkamiehen sukuun ja perheellä oli vapaalippuja rautateille. Anoppi matkusti Kotkan liepeeltä, kotoaan Haaparantaan ja osteli hienoja kuppeja edullisesti. Ois tuonut minullekin, mutta kun ei jotenkin osunut.

    VastaaPoista