Haaveita, unelmia ja toiveiden täyttymystä

On rauhallinen, pitkä kesäaamu pirtissä. Nenätysten, villasukat jalassa hörpimme aamukahvia keittiön pöydän ääressä kaksin isännän kanssa. Aurinkokin pilkistää pilvenraosta ja koira venyttelee laiskasti keittiön puusohvalla, radiosta kuuluu stairway to heaven. Voiko enää tällaiselle maalaismiljööseen hurahtaneelle keski-ikäiselle pariskunnalle enempää toivoa?

Tsädäm! Yhtäkkiä isäntä ponkaisee pystyyn ja häviää kesken kahvin juonnin. Ensimmäinen ajatukseni oli, kylläpä tuli kiire huussiin. Kunnes ulkoa alkaa kuuluua sen päivänen pörinä - ehkä se vatta ei ihan nuin sekasin kuitenkaan ollut! Tästä maalaisidyllistä puuttui vain ja ainoastaan se isännän viimeaikaisin haave, unelma, toiveiden täyttymys: oma traktori-kaivuri.

Kaivurin kävivät ukin kanssa hakemassa etelä-suomesta jo viikolla. Voitte vaan kuvitella kuinka himoittu tämä aparaatti oli kun vaihdossa meni maasturimese - ni-iiin, uskomatonta mutta totta!

Kuljetus oli sen verran pitkä, että jouduimme lasten kanssa nuotittamaan reitin etukäteen, jotta tämä yhdistelmä varmasti mahtuu taipumaan perille asti.

Ukki kävi heti ensimmäisenä iltana testikaivelemassa ojanpientareita.

Mestari varmaan vaatii kohta annoskokojensa suurentamista kun vastuualueet lisääntyvät koko ajan

Tulihan se selvennyskin sitten miksi traktorilla oli lähdettävä kesken kahvinjuonnin ajelemaan. "No kun tänään on ne Petäjäveden markkinat". Ihan joutui sitten kyllä vielä kysymään tarkentavaa, että mitä tuo aamuajelu tähän liittyy? Siellä voi kuulemma tulla vaikka joku maalaisisäntä turisemaan ja vaikka tuo meidän isäntä rakentaa ystävänsä sanojen mukaan vaikka persauksista perämoottorin, ei hän traktorilla ollut ennen tätä riipaisua ajanut metriäkään. Nytpähän on paikattu tuokin aukko sivistyksestä ja tämä komistus tojottaa nyt ihan keskellä pihaa, siihenhän se sopii nätisti oranssin keltaisten ruusujen kupeeseen.

Itkiskö vai nauraisko? Ei voi kun todeta man´s gotta do, what man´s gotta do