Käytiin eilen illalla ihan koko perheen voimin laittamassa katiska järveen. No eihän se nyt tietenkään mennyt taas niin kun strömsöössä. Tiedättehän, niin että heitetään häkkyrä veteen ja toivotaan isoa kalasaalista.
Meidän rannassa ei ole juuri kukaan puuhaillut mitään ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Kaislikkoa on reilun puoleisesti ja pohja upottava mutapohja. Lapset ovat kyllä uineet, eikä veden lämpötila tahi mutapohja heitä tunnu yhtään haittaavan. Pääasia että kastuuvat, jopa siinä määrin että eilen lämpötilan ollessa +12 herrat olivat vesisotaa porakaivovedellä, joka on siis TODELLA kylmää.
Ensimmäisenä katiskan veteen heittovuorossa olin minä, nilkkapituisissa kumisaappaissani. Hurlupsis hei ja seuraavaksi voimmekin leikkiä seuraleikkiä vettäkengässä, märkä villasukka kumisaappaassa on luonnollisesti ihan jees. Katiska lensi muutaman metrin ja jäi kyljelleen pötköttämään puoliksi vedessä ja puoliksi ilmassa.
Isännän kommentti, että eikö se pitänyt jäädä suuaukko kohti rantaa eikä taivasta sai heittovuoron vaihtumaan sillä silmänräpäyksellä. Jonkin verran meinasi käydä ärsyttämään, kun hän sen sinne veteen sai ja ihan ensimmäisellä heitolla.
Aamulla sitten lapset kirmasivat rantaan kurkistamaan saalista ja olihan sitä. Pieni hauki ja todella iso ahvenen möllikkä. Meidän karvakamu oli enemmän kun kiinnostunut tästä kalastushommasta.
Hauki oli sen verran pieni että laskimme sen menemään. Rambo yritti vielä ämpäristäkin kalastella.
Perkaushommissa herra 12v ei luottanut kykyihini vaan otti suoran linjan apujoukoille ja selosti siivousohjeita livenä. Puukkokin oli kuulemma liian tylsä, mutta niin vaan ahvenainen köllöttelee tuolla jääkaapissa ja odottaa seuralaisia.
Tässä pieni ennakkovilautus ehkä / toivottavasti jo seuraavan blogin aiheesta, projektista nimeltä paljunpiilotus kesäisessä myräkässä. Katos otti jalat alleen ja köllötteli tyytyväisenä paljun päällä. Palju on jo paikoillaan odottelemassa letkuja ja maastouttamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti