keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Meillä keitetään nyt kaasulla

Millingtoniin tulee voimavirta ainoastaan navettaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ruokaa on laitettu kaksi levyisellä varmaan ainakin kolmekymmentä vuotta vanhalla sähköhellalla.

Jonkinlaista pientä häiriötä tuossa masinassa on, kun siihen ei voi koskea märillä käsillä. Tai voi toki koskea, mutta pitemmän päälle voipi mennä tukka kikkuralle. Niinpä niin...


Nyt meillä on kodinkonenäyttely pihamaalla! Hella pääsi ulos vanhan pakastimen viereen odottelemaan uudelleen sijoitustaan. Ihan siistiltähän tuo näyttää, mutta ei taida olla sen enempää ihmisille kuin talollekaan kovin turvallinen. Vakuutusyhtiö varmasti kiittää tästä toimenpiteestä.

Saimme tupaantulijaislahjaksi tädiltäni ja hänen mieheltään mageen kaasulieden. Ensimmäiset sumpit on töräytetty ja perunat keitetty. 




Pakko tunnustaa, että minulla oli pieniä ennakkoluuloja kaasua kohtaan, mutta on tämä vaan aika peli. Yksi erittäin vahva pointti tälle kaasun käytölle on myös mahdolliset sähkökatkot, joita toki on täällä maalla odotettavissa verrattaen usein. Nyt emme ainakaan nälkäisiksi jää. 

Tosin voipihan olla, että pientä reeniä ja perehtymistä vaatii ennen kun kakkupohja tuolla uunissa kaasulla onnistuu. Onneksi juhannuksen ruuat on suunniteltu ulkona toteutettavaksi, vaikka kyllä ne uudet perunat ja sillinkin on iha  käypää evästä tähän aikaan vuodesta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti