Pientä puusavottaa

Tieprojekti nytkähtelee käyntiin aika vauhdikkaastikin. Kaivinkone saapuu ensi viikolla ja tienpientareet on saatava kaivuukuntoon. Risut raivattiin jo muutama viikko sitten mutta täysikokoisia koivun ja kuusen runkoja mahtuu tuohon muutamaan sataan metriin pitkälle toistakymmentä.

Rumpuputket ja suodatinkangas odottelee jo asennusta

Sana kohtuus ei kuulu meidän perheen sanavarastoon tai ainakaan sillä sanalla ei ole minkäälaista kaikupohjaa. Tässä hieman arsenaalia millä aamulla läksimme liikkeelle. Kuvastahan puuttuvat vielä isäni mukanaan tuomat kaksi Husqvarnaa.

Jos puita lähdetään kaatamaan on kuljetusvälineetkin oltava sen mukaiset. Mönkkärivalikoima on koko suvulla sävy sävyyn kun isännän velipoika päräytti oman Hondansa meidän poikien Polaristen rinnalle. Herra 12v oli saanut omaan mönkkäriinsä peräkärryn syntymäpäivälahjaksi ja kyllähän siihenkin muutama pöllinpätkä kyytiin mahtuu.

Muutamien runkoja kanssa oli mönkkärin vinssillekin käyttöä

Ihan ei ilman haavereitakaan selvitty, iso koivu jäi konkeloon ja saha sinne väliin. Yksi sahan laippa on kuitenkin pieni takaisku tässä savotassa. Niin ja irtosihan siitä pikkumönkkärin peräkärrystäkin pyörä vauhdin tiimellyksessä. 

Puita kaadettiin kuitenkin noin 15 runkoa ja asialla oli oman elämänsä "wanna be" metsurijoukkue, joten saavutus on suorastaan melkein merkittävä. Vielä kun sama porukka pääsisi osallistumaan selkäinvalidien maaotteluun alkaa saavutus hipoa jo ennätystä. Katsotaan pääseekö koko sakki huomenna vielä sängystäkin ylös vai onko fysioterapeutin akuuttivastaanotolla ruuhkaa.

Kyllä näillä saunan muutaman kerran varmasti lämmittää, mutta jokunen hikipisko tuossa saattaa vielä irrota ennen kun ovat polttokelpoisia. Päivän saldona karkeasti arvioituna reilu kymmenen mottia puuta ja askelmittarissa noin 25 000 askelta - ei huono, sanoisi Jorman Uotinen

Kelpaa tuohon kaivinkoneen tulla ojia kaivelemaan ja jokunen puu vielä jäi seuraavallekin vuodelle. Iso kiitos ja kumarrus apuvoimille, niin isoille kun pienillekin.